Yhteisöllinen asuminen ei ymmärrettävästi nyt ole hittituote, mutta talot tulisikin rakentaa aikaa kestäviksi. Yksinäisyys on muuttumassa pian yhtä tappavaksi taudiksi kuin sydän- ja verisuonitaudit. Itse asiassa sen on joissain tutkimuksissa todettu yhtä tappavaa olevankin. Syy-yhteys useisiin patologioihin on todettu selväksi. Tämän maksaa lopulta kunta.
Kortepohjan ylioppilaskylä, jossa nyt asun, on esimerkki yhteisöllisestä asumisesta myös korona-aikaan: Erilaiset harrastuskerhot ja yhteisöllinen saunominen kukoistivat myös pandemian rauhallisemmissa vaiheissa. Kaikki on lähtenyt siitä, että taloyhtiö on jo alunperin varannut tiloja erilliseen yleiseen käyttöön, joko varausjärjestelmillä tai ilman. Asukkaita kuunnellaan. Nyt korona-aikaan varausjärjestelmillä pääsee opiskelutilaan, kuntosalille tai pesemään pyykkiä. Viimeksi mainittu olisi kannattavaa myös muissa taloyhtiöissä, koska se toisi säästöhalukkaita vuokralaisia.
Niin, raha on ensimmäinen sana, jota tällaisiin ideoihin saa kuulla vasta-argumenttina. Kuinka paljon kuitenkin maksavat toimintakyvyttömät asukkaat tai häiriköivät asukkaat, joiden sotkemisesta naapurit eivät välitä? Kuinka paljon maksaakaan turha yhteinen veden ja sähkön käyttö, joiden kustannuksen fiksuun jakamiseen meillä jo olisi tarvittava tietotaito?
Toinen vasta-argumentti fiksumpaan asumiseen on vaikeus muuttaa ihmisten tapoja. Kuitenkin vähintään tieto ja tietotekninen valvonta yhteisistä säästöistä mitä luultavimmin saisi ihmiset toimimaan yhteisöllisesti. Vuokran maksu yhteisistä tiloista on mahdollista jakaa. Yhteisöllisten tilojen käyttöastetta voidaan tarvittaessa pitää korkealla, mutta pienikään käyttöaste ei tule maksamaan mitään, kun kustannukset jaetaan. Esimerkiksi kerhohuone on mahdollista rakentaa tavan mukaisesti kerrostaloon. Myös kattotiloja käytetään tällä hetkellä huonosti, vaikka ne tarjoaisivat etenkin kesällä erityisen hyvän foorumin talon asukkaille ilmaiseksi. Mikäli tilojen käyttöaste on liian matala, niin niiden tilalle saa helposti tavallisia asuntoja.
Jo pelkästään yksi palkattu tai palkaton aktiivi riittää kokoamaan ihmisiä. Taloyhtiö voi koordinoida sekä tiedottaa. Jyväskylän kunta voisi tukea yhteisöllistä asumista esimerkiksi suoraan rahalla tai sertifikaatilla. Kunta voisi myös tavan mukaan jakaa aina vähemmän tukea rakennushankkeille, joita ei ole tehty yhteisöllisiksi. Miksi me haluamme edelleen ylläpitää taloyhtiöissämme ummehtuneita ja hintavia käytäntöjä?
Marko Peltola
opiskelija ja kuntavaaliehdokas, Kristillisdemokraatit
kirjoitus on julkaistu aiemmin
huhtikuussa 2021 Suur Jyväskylän Lehdessä