EU:n sopimus on todennäköisesti laiton

Euroopan unionin maat saivat maratonneuvotteluissa aikaan sopimuksen elpymisrahastosta 21. heinäkuuta.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet, että Suomi ei olisi lähtenyt ollenkaan EU-maiden yhteiseen lainaan mukaan.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet, että Suomi ei olisi lähtenyt ollenkaan EU-maiden yhteiseen lainaan mukaan.

Elpymisrahasto sisältää ongelmakohtia lähtien EU-perussopimuksista ja Suomen perustuslakivaliokunnan kannoista.

RAHOITUSJÄRJESTELYSSÄ UNIONI ottaa lainaa jäsenmaiden sijaan ja siitä vastaavat viime kädessä jäsenvaltiot yhteisvastuullisesti. Kuitenkin EU:n perussopimusten keskeinen periaate on se, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan (Artikla 125).

Kristillisdemokraattien Sari Essayah on elpymisrahasto-suunnitelman alusta lähtien torjunut voimakkaasti suuntauksen, jossa EU:sta tulisi jotain aivan muuta kuin se on ollut Suomen liittyessä siihen 25 vuotta sitten.

Hallituksen puheissa elpymisrahaston perustamista oikeutetaan vetoamalla sen kertaluonteisuuteen, mutta kuten eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg toteaa, se ”ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen”.

HALLITUS KÄVELI monen mielestä perustuslakivaliokunnan mielipiteen yli ja kuunteli myönteisemmällä kannalla olevaa suurta valiokuntaa. Valiokuntien asiantuntijavalinnoissa hallitus selvästi politisoi ja valitsi mieleisensä asiantuntijat.

Suuri valiokunta ei kuullut oikeuskansleri Tuomas Pöystiä ja professori Leino-Sandbergia kuten perustuslakivaliokunta, vaan sen sijaan eurooppaoikeuden professori Jukka Snelliä, jota perustuslakivaliokunta puolestaan ei kuullut. Professori Leino-Sandberg toteaakin: ”En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta (Marinin hallitus), joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen.”

Perustuslakivaliokunnan kesäkuussa jättämässä lausunnossa todetaan, että ”valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä”.

Jäämme odottamaan, miten hallituksen päätös sopii yhteen Suomen perustuslain kanssa. Myös EU-tuomioistuimessa punnittaneen, onko toimittu EU:n omia sääntöjä vastaan.Toivottavasti eduskunta, joka asian myöhemmin vielä päättää, torjuu tämän todennäköisesti laittoman sopimuksen. Aika näyttää.

Harri Latvala
Jyväskylä

Kirjoittaja on Jyväskylän kristillisdemokraattien johtokunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas

Kouluruoka on koululaisen lakisääteinen oikeus

Kaupunginjohtaja Timo Koiviston lehtijutussa “Miksi ei oppilaille annoksia?” (KSML 28.4.) esittämä näkemys kouluruoan järjestämisestä on virheellinen.

Ruokakassi ei ole kaupungin ylimääräinen vastaantulo perheille vaan valmiuslain asetuksen 191/2020 ja perusopetuslain sekä opetusministeriön ja opetushallituksen linjauksien/ohjeistuksien mukainen oikeus kaikille peruskoululaisille (Koronaviruksen leviämisen estämiseksi tarkoitettujen rajoitusten hallinnollinen toimeenpano varhaiskasvatuksessa, opetuksessa ja koulutuksessa. Muistio. 21.4.2020.).

Uusi asetus ei ole kumonnut perusopetuslakia eikä jokaisen peruskoululaisen oikeutta kouluruokaan. Kouluruoka on pitänyt järjestää Suomen jokaisessa kunnassa kaikille peruskoululaisille, myös etäopetuksessa oleville.

Kouluruoan toteuttamistavat on jätetty asetuksessa kunnan päätettäväksi ja järjestämistä on voitu rajata vain, jos se on perusteltua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kunnan on pitänyt seurata epidemiatilannetta ja järjestää kouluruoka sen mukaisesti.

Jyväskylän kaupunki on lakien mukaisesti järjestänyt kouluruokaa kaikille peruskoulun etäoppilaille ilman rajoituksia. Palautetta on tullut ruokapaketin “välipalatyyppisestä” sisällöstä ja vähäisestä jakokertamäärästä.

Sisällön kehittämisen lisäksi pakettia olisi pitänyt jakaa useammin. Kouluruoan jakelu on organisoitu asianmukaisesti koronaviruksen leviämisen mahdollisuuden minimoimiseksi.

Yli puolet Suomen kunnista ei ollut järjestänyt kouluruokaa etäopiskeleville peruskoululaisille ennen 12.4. 2020. Syynä tähän on ollut muun muassa tulkinnanvaraisesti muotoiltu valmiuslain asetus, jota kunnat ovat tulkinneet ja soveltaneet miten tahtovat tai eivät ollenkaan.

Uusien linjausten ja ohjeistuksen mukaan kunnat eivät saa mm. rajata kouluruoan jakamista perheille erityisen tarvitsevuuden tai tulojen perusteella.

Ihmetystä asiassa aiheuttaa se, miksi opetusministeriöllä sekä opetushallituksella meni yli viisi viikkoa 1. asetuksen voimaan tulosta (18.3.2020) sen ehdottoman tarpeelliseen selvennykseen ja linjaamiseen sekä ohjeistuksen muuttamiseen ja tiedottamiseen (21.4.2020).

Palautetta heti asetuksen voimaan tulon jälkeen oli annettu paljon. Ministeriö antoi myös yksityishenkilöille selventävää ohjeistusta sähköpostitse ennen kuin uusi ohjeistus tuli julkiseksi.

Tänä aikana monet lapset ovat olleet hätää kärsimässä, sillä kouluruoka on voinut olla heidän ainoa lämmin ateriansa viikossa. Lisäksi muun muassa lomautukset ovat tuoneet perheisiin vaikeuksia. Perusoikeuden lisäksi kouluruoka on ennalta ehkäisevä palvelu, joka säästää kuntia moninkertaisilta korjaavilta kuluilta.

Toivon, että lait ja asetukset tehtäisiin jatkossa niin selkeiksi, ettei niistä näin laajaa epäselvyyttä syntyisi.

Toivon myös, että ministeriö jatkossa tekisi linjaukset sekä tiedottaisi niistä tarkoituksenmukaisesti ja ajallaan.

Minna Mustonen
varavaltuutettu (kd.)
Jyväskylä, Korpilahti

kirjoitus on julkaistu aiemmin
5.5.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin pyrittävä helpottamaan pienyrittäjien ahdinkoa

Kannanotto Jyväskylän kaupungin toimenpiteiksi pienyrittäjien ahdingon vähentämiseksi
Julkaisuvapaa 17.3.2020

Kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmät edellyttävät kaupungilta vahvoja toimenpiteitä yrittäjien ahdingon vähentämiseksi.

Pienyrittäjien tukeminen, uusien toimintatapojen mahdollistaminen ja niiden tukeminen on elintärkeää, jotta yrittäjät voivat välttää lomautuksia ja yt-neuvotteluja viimeiseen saakka ja selviävät kriisitilanteesta. Tällä hetkellä ne yrittäjät, jotka ovat riippuvaisia päivittäisestä asiakasvirrasta ovat pahimmassa pulassa. 

Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kohdennettava kaikki hankinnat pienyrittäjien tuotteisiin ja palveluihin sekä huojennettava yrittäjiä koskevia maksuja. 


Jyväskylän kaupungin etätyöhön määrätyille työntekijöille, kaupunki voisi myöntää lounasetua, jolla pystyy kattamaan kustannuksia tilatessa lounasta paikallisesta yrityksestä kotiin.  Arvoltaan vähäisen edun voi työnantaja myöntää työntekijälle verottomasti.

Kaupungin tiloissa olevilta yksityisiltä toimijoilta esimerkiksi tanssikouluilta ei pidä periä vuokraa seuraavalta kahdelta kuukaudelta. 

Kaupungin tulee myöntää edullista sosiaalista lainoitusta yksinyrittäjille kassakriisin välttämiseksi.

Kaupungin 100% omistama energiayhtiö Alvan hinnoittelua tulee väliaikaisesti alentaa yrittäjille ja maksujen eräpäiviä siirtää joustavasti.

Kaupungin tulee muissakin yrittäjiä koskevissa laskutuksessa siirtää eräpäiviä joustaviksi.

Kaupungin tulee aikaistaa mahdollisuuksien mukaan tälle vuodelle suunniteltuja kilpailutuksia esimerkiksi digitaalisten palveluiden osalta. 

Kaupungin viestinnän tulee huomioida yrittäjien ahdinko ja käyttää kaupungin viestintäkanavia tukemaan paikallisia yrityksiä. Esimerkiksi ohjeita, miten ruokapalvelut voidaan saada kotiovelle. 

Business Jyväskylän alaisia Start-Up- yritysten yrityspolkuja tulee voida jatkaa ennalta sovittua pitempään.

Lisäksi valtuustoryhmämme edellyttävät selkeitä ohjeita ja riittäviä mahdollisuuksia yrittäjien koronatestaukseen.

Jyväskylässä 17.3.2020

         

           

               

Antisemitistisiin tekoihin on puututtava jämäkästi

Holokaustin muistopäivää vainojen uhreille vietettiin 27.1. Tuona päivänä 75 vuotta sitten puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitysleirin vangit. Uhrien muistaminen ja holokaustin kollektiivinen muistissa pito on tärkeää.

CNN julkaisi toissa vuonna tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes eurooppalaisista tiesi vähän tai ei mitään natsien tekemästä joukkomurhasta. Valitettavasti antisemitismi yleistyy ikävällä tavalla niin Suomessa kuin muuallakin.

VAIKKA juutalaisseurakuntiin kuuluu vain 0,02 prosenttia Suomen väestöstä, vuonna 2018 kirjattiin 21 rikosilmoitusta juutalaisuuteen tai juutalaisiin kohdistuneista viharikosepäilyistä. Määrä oli tuplaantunut edellisestä vuodesta.

Israelin suurlähetystöön on kohdistunut kahden vuoden sisällä yli 20 ilkivaltaista tekoa juutalaisvastaisten tarrojen liimaamisesta rakennuksen ovien ikkunoiden rikkomiseen. Ketään ei suurlähetystön mukaan ole vielä joutunut teoistaan vastuuseen, vaikka lähes kaikista tilanteista on tallentunut turvakameroihin kuvaa.

Tämä on outoa. Poliisin tulee tehostaa tutkintaansa tällaisten antisemitististen tekojen suhteen ja suhtautua niihin vakavammin. Viimeisimmät tarrat liimattiin tammi-helmikuun vaihteessa.

Helsingin juutalaisen seurakunnan mukaan juutalaisvastainen toiminta on lisääntynyt 3–4 viime vuoden aikana. Juutalaisvihamielisiä tarroja on saatu poistaa vähän väliä synagogan läheltä, mutta niitä on ilmestynyt myös hautausmaille ja jopa ihmisten koteihin. Seurakunta on joutunut panostamaan turvallisuuteensa vuosittain jo useamman satatuhatta euroa.

Viime vuoden lopulla eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi kristillisdemokraattien esityksestä uhkatilanteiden mahdollisuuden lisääntyneen niin, että valtion on osallistuttava pysyväisluonteisesti seurakunnan turvallisuuskuluihin.

Taustalla ovat maailmalla tapahtuneet iskut ja halu varmistaa myös naapuruston turvallisuus. Holokaustin muistopäivänä tuhrittiin Turun synagogaa ja Tampereella poltettiin Israelin lippu.

EUROOPASSA JA Yhdysvalloissa juutalaisiin kohdistuvat viharikokset olivat viime vuonna myös selvässä kasvussa. Sadoista New Yorkin vuosittaisista viharikoksista yli puolet kohdistui juutalaisiin, vaikka heitä on vain 13 % kaupungin asukkaista, kertoi MTV3 tammikuussa. Kyse on ollut tönimisestä, huutelusta, potkimisesta, kahvin päälle heittämisestä, mutta myös veitsien ja aseiden käyttämisestä.

Tasavallan presidentti otti aiheellisesti antisemitismin esille valtiopäivien avajaispuheessaan. Hyvä niin. Meidän tulee osoittaa, ettei sellaista toimintaa hyväksytä millään lailla ja siitä on seuraamuksia.

Viranomaisten on syytä suhtautua vakavammin toistuviin antisemitistisiin tekoihin ja rikosepäilyiden selvittämiseen. Emme kaipaa mitään tällaisia kaikuja 1930–40-luvulta.

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Jyväskylä

kirjoitus on julkaistu aiemmin
8.2.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin osallistumistapoja syytä pohtia

Julkaistu Keskisuomalaisessa 31.8.2019

Jyväskylän kaupungin virkamiesjohdon päätöksellä kaupungintalon salkoihin vedettiin Pride-viikolla kaupungin hankkimia sateenkaarilippuja. Kaupunginjohtaja päätti lisäksi ryhtyä tapahtuman suojelijaksi. Vaikka päätös oli hänen omansa, edustaa hän ratkaisullaan asemansa vuoksi väistämättä Jyväskylän kaupunkia. Tapahtumia voi vapaassa maassa vapaasti järjestää, mutta se miten kaupunki niihin osallistuu, on pohtimisen paikka. Kaupungilla on ollut tapana tukea monenlaisia tapahtumia esim. tiloja subventoimalla tai tuomalla tervehdys tilaisuuteen. Sen sijaan lippuja ei salkoon ole juurikaan vedetty, saati hankittu. Onko muutamalla lipulla tai tapahtuman suojelulla sitten jotain merkitystä? Mielestämme on kahdestakin syystä.

Ensinnäkin paraatipaikalla liputtaminen antaa vaikutelman siitä, että kaupunki on joko tapahtuman järjestäjä tai ainakin edustaa tapahtuman ja/tai sen järjestäjän tavoitteita. Kun kyseessä on vahvasti poliittisiakin tavoitteita edustava tapahtuma ja järjestäjä, ei osallistuminen ole aivan ongelmatonta. Ajatuksena lienee ollut ilmaista suvaitsevaisuutta, mutta oliko tarkoitus myös kannattaa esim. sellaisia järjestävän tahon mielipiteitä jakavia tavoitteita, kuin että myös alaikäisille voitaisiin tehdä sukupuolen korjauksia tai että Suomessa tulisi ottaa käyttöön sijaissynnytys? Mistä kaupunkilainen ylipäätään tietää, minkä puolesta liputetaan tai mitä suojellaan varsinkaan kun asiaa ei ole käsitelty missään kaupungin toimielimessä?

Toiseksi ratkaisut tekee ongelmalliseksi yhdenvertaisuus. Vuoteen mahtuu monenlaisia marsseja, tapahtumia ja teemapäiviä kuten vaikkapa kaupungin itse järjestämä vanhustenviikko, lapsen oikeuksien viikko ja romanien kansallispäivä. Kaupungilla ei ole minkäänlaisia liputusperiaatteita, joten herää kysymys, voivatko jatkossa muutkin tahot esittää kaupungille lippujen hankkimista ja salkoon vetämistä tai olisiko kaupungin tehtävä niin aivan omasta aloitteestaan? Entäpä sellaiset ryhmät/tapahtumat, joilla ei satu olemaan mitään lippua? Selvää on, että yhden tapahtuman liputtaminen on kaikkea muuta kuin yhdenvertaista. Ratkaisu ei myöskään voi perustua ajatukseen, että jossain muuallakin on näin tehty, vaan sen tulee olla kestävästi perusteltu ja yhdenvertainen. Toivomme näiden näkökulmien huomioon ottamista jatkossa.

Kaupunginvaltuutetut
Marika Visakorpi (kd)
Tomi Kuosmanen (kd)
Kati-Erika Timperi (kok)
Heidi Rentola (kesk)
Johanna Karjula (kesk)
Tapani Mäki (ps)
Jyväskylä