Kaupungin pyrittävä helpottamaan pienyrittäjien ahdinkoa

Kannanotto Jyväskylän kaupungin toimenpiteiksi pienyrittäjien ahdingon vähentämiseksi
Julkaisuvapaa 17.3.2020

Kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmät edellyttävät kaupungilta vahvoja toimenpiteitä yrittäjien ahdingon vähentämiseksi.

Pienyrittäjien tukeminen, uusien toimintatapojen mahdollistaminen ja niiden tukeminen on elintärkeää, jotta yrittäjät voivat välttää lomautuksia ja yt-neuvotteluja viimeiseen saakka ja selviävät kriisitilanteesta. Tällä hetkellä ne yrittäjät, jotka ovat riippuvaisia päivittäisestä asiakasvirrasta ovat pahimmassa pulassa. 

Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kohdennettava kaikki hankinnat pienyrittäjien tuotteisiin ja palveluihin sekä huojennettava yrittäjiä koskevia maksuja. 


Jyväskylän kaupungin etätyöhön määrätyille työntekijöille, kaupunki voisi myöntää lounasetua, jolla pystyy kattamaan kustannuksia tilatessa lounasta paikallisesta yrityksestä kotiin.  Arvoltaan vähäisen edun voi työnantaja myöntää työntekijälle verottomasti.

Kaupungin tiloissa olevilta yksityisiltä toimijoilta esimerkiksi tanssikouluilta ei pidä periä vuokraa seuraavalta kahdelta kuukaudelta. 

Kaupungin tulee myöntää edullista sosiaalista lainoitusta yksinyrittäjille kassakriisin välttämiseksi.

Kaupungin 100% omistama energiayhtiö Alvan hinnoittelua tulee väliaikaisesti alentaa yrittäjille ja maksujen eräpäiviä siirtää joustavasti.

Kaupungin tulee muissakin yrittäjiä koskevissa laskutuksessa siirtää eräpäiviä joustaviksi.

Kaupungin tulee aikaistaa mahdollisuuksien mukaan tälle vuodelle suunniteltuja kilpailutuksia esimerkiksi digitaalisten palveluiden osalta. 

Kaupungin viestinnän tulee huomioida yrittäjien ahdinko ja käyttää kaupungin viestintäkanavia tukemaan paikallisia yrityksiä. Esimerkiksi ohjeita, miten ruokapalvelut voidaan saada kotiovelle. 

Business Jyväskylän alaisia Start-Up- yritysten yrityspolkuja tulee voida jatkaa ennalta sovittua pitempään.

Lisäksi valtuustoryhmämme edellyttävät selkeitä ohjeita ja riittäviä mahdollisuuksia yrittäjien koronatestaukseen.

Jyväskylässä 17.3.2020

         

           

               

Antisemitistisiin tekoihin on puututtava jämäkästi

Holokaustin muistopäivää vainojen uhreille vietettiin 27.1. Tuona päivänä 75 vuotta sitten puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitysleirin vangit. Uhrien muistaminen ja holokaustin kollektiivinen muistissa pito on tärkeää.

CNN julkaisi toissa vuonna tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes eurooppalaisista tiesi vähän tai ei mitään natsien tekemästä joukkomurhasta. Valitettavasti antisemitismi yleistyy ikävällä tavalla niin Suomessa kuin muuallakin.

VAIKKA juutalaisseurakuntiin kuuluu vain 0,02 prosenttia Suomen väestöstä, vuonna 2018 kirjattiin 21 rikosilmoitusta juutalaisuuteen tai juutalaisiin kohdistuneista viharikosepäilyistä. Määrä oli tuplaantunut edellisestä vuodesta.

Israelin suurlähetystöön on kohdistunut kahden vuoden sisällä yli 20 ilkivaltaista tekoa juutalaisvastaisten tarrojen liimaamisesta rakennuksen ovien ikkunoiden rikkomiseen. Ketään ei suurlähetystön mukaan ole vielä joutunut teoistaan vastuuseen, vaikka lähes kaikista tilanteista on tallentunut turvakameroihin kuvaa.

Tämä on outoa. Poliisin tulee tehostaa tutkintaansa tällaisten antisemitististen tekojen suhteen ja suhtautua niihin vakavammin. Viimeisimmät tarrat liimattiin tammi-helmikuun vaihteessa.

Helsingin juutalaisen seurakunnan mukaan juutalaisvastainen toiminta on lisääntynyt 3–4 viime vuoden aikana. Juutalaisvihamielisiä tarroja on saatu poistaa vähän väliä synagogan läheltä, mutta niitä on ilmestynyt myös hautausmaille ja jopa ihmisten koteihin. Seurakunta on joutunut panostamaan turvallisuuteensa vuosittain jo useamman satatuhatta euroa.

Viime vuoden lopulla eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi kristillisdemokraattien esityksestä uhkatilanteiden mahdollisuuden lisääntyneen niin, että valtion on osallistuttava pysyväisluonteisesti seurakunnan turvallisuuskuluihin.

Taustalla ovat maailmalla tapahtuneet iskut ja halu varmistaa myös naapuruston turvallisuus. Holokaustin muistopäivänä tuhrittiin Turun synagogaa ja Tampereella poltettiin Israelin lippu.

EUROOPASSA JA Yhdysvalloissa juutalaisiin kohdistuvat viharikokset olivat viime vuonna myös selvässä kasvussa. Sadoista New Yorkin vuosittaisista viharikoksista yli puolet kohdistui juutalaisiin, vaikka heitä on vain 13 % kaupungin asukkaista, kertoi MTV3 tammikuussa. Kyse on ollut tönimisestä, huutelusta, potkimisesta, kahvin päälle heittämisestä, mutta myös veitsien ja aseiden käyttämisestä.

Tasavallan presidentti otti aiheellisesti antisemitismin esille valtiopäivien avajaispuheessaan. Hyvä niin. Meidän tulee osoittaa, ettei sellaista toimintaa hyväksytä millään lailla ja siitä on seuraamuksia.

Viranomaisten on syytä suhtautua vakavammin toistuviin antisemitistisiin tekoihin ja rikosepäilyiden selvittämiseen. Emme kaipaa mitään tällaisia kaikuja 1930–40-luvulta.

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Jyväskylä

kirjoitus on julkaistu aiemmin
8.2.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin osallistumistapoja syytä pohtia

Julkaistu Keskisuomalaisessa 31.8.2019

Jyväskylän kaupungin virkamiesjohdon päätöksellä kaupungintalon salkoihin vedettiin Pride-viikolla kaupungin hankkimia sateenkaarilippuja. Kaupunginjohtaja päätti lisäksi ryhtyä tapahtuman suojelijaksi. Vaikka päätös oli hänen omansa, edustaa hän ratkaisullaan asemansa vuoksi väistämättä Jyväskylän kaupunkia. Tapahtumia voi vapaassa maassa vapaasti järjestää, mutta se miten kaupunki niihin osallistuu, on pohtimisen paikka. Kaupungilla on ollut tapana tukea monenlaisia tapahtumia esim. tiloja subventoimalla tai tuomalla tervehdys tilaisuuteen. Sen sijaan lippuja ei salkoon ole juurikaan vedetty, saati hankittu. Onko muutamalla lipulla tai tapahtuman suojelulla sitten jotain merkitystä? Mielestämme on kahdestakin syystä.

Ensinnäkin paraatipaikalla liputtaminen antaa vaikutelman siitä, että kaupunki on joko tapahtuman järjestäjä tai ainakin edustaa tapahtuman ja/tai sen järjestäjän tavoitteita. Kun kyseessä on vahvasti poliittisiakin tavoitteita edustava tapahtuma ja järjestäjä, ei osallistuminen ole aivan ongelmatonta. Ajatuksena lienee ollut ilmaista suvaitsevaisuutta, mutta oliko tarkoitus myös kannattaa esim. sellaisia järjestävän tahon mielipiteitä jakavia tavoitteita, kuin että myös alaikäisille voitaisiin tehdä sukupuolen korjauksia tai että Suomessa tulisi ottaa käyttöön sijaissynnytys? Mistä kaupunkilainen ylipäätään tietää, minkä puolesta liputetaan tai mitä suojellaan varsinkaan kun asiaa ei ole käsitelty missään kaupungin toimielimessä?

Toiseksi ratkaisut tekee ongelmalliseksi yhdenvertaisuus. Vuoteen mahtuu monenlaisia marsseja, tapahtumia ja teemapäiviä kuten vaikkapa kaupungin itse järjestämä vanhustenviikko, lapsen oikeuksien viikko ja romanien kansallispäivä. Kaupungilla ei ole minkäänlaisia liputusperiaatteita, joten herää kysymys, voivatko jatkossa muutkin tahot esittää kaupungille lippujen hankkimista ja salkoon vetämistä tai olisiko kaupungin tehtävä niin aivan omasta aloitteestaan? Entäpä sellaiset ryhmät/tapahtumat, joilla ei satu olemaan mitään lippua? Selvää on, että yhden tapahtuman liputtaminen on kaikkea muuta kuin yhdenvertaista. Ratkaisu ei myöskään voi perustua ajatukseen, että jossain muuallakin on näin tehty, vaan sen tulee olla kestävästi perusteltu ja yhdenvertainen. Toivomme näiden näkökulmien huomioon ottamista jatkossa.

Kaupunginvaltuutetut
Marika Visakorpi (kd)
Tomi Kuosmanen (kd)
Kati-Erika Timperi (kok)
Heidi Rentola (kesk)
Johanna Karjula (kesk)
Tapani Mäki (ps)
Jyväskylä

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 7.4.2019

Eduskuntavaalit saavat ehdokkaat ja puolueet kilpaa vakuuttamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kaikille äänestäjille.

Hiljaa öisin, ennen unen saapumista mietin, kuinka moni heistä unohtaa maan äänettömät vaalien jälkeen.

Rahalle on aina ottajia, ja ne joilla rahaa on, lobbaavat omat asiansa kansanedustajien arvoissa korkealle.

Kuinka moni heistä silloin muistaa vielä omaishoitajavanhukset, lapsiperheköyhyyden, osattomuuden ja yksinäisyyden?

Pysyykö sydämillä pitkäaikaissairaiden asia, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, osatyökykyisten, lastensuojelun tarpeessa olevien lasten, maahanmuuttajien, syrjäytyneiden ja muiden äänettömien kansanryhmien arjen haasteet?

Kuka puolustaisi, äänettömiä, hiljaisia, maahan painettuja, unohdettuja, sivuun sysättyjä, vallan huipulla ollessaan?

Kuka uskaltaisi kieltäytyä köyhimpien ”kipeistä leikkauksista”? Kuinka moni olisi valmis antamaan omastaan toisten hyväksi?

Lopulta kyse on siis siitä, millaisilla arvoilla ja vastuulla Suomea johdetaan.

Kuinka varmistetaan ettei eriarvoisuus enää yhtään syvene?

Tarvitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka tuntevat kansalaisten arjen haasteita ja ongelmakohtia. Ihmisiä kansalaisten arjen keskeltä – ruohonjuuritasolta.

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa. Anna se viisaasti.

Krista Dachauer

Turvapaikanhakua on uudistettava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.4.2019

YK:n pakolaissopimukseen (1951) pohjaava turvapaikkajärjestelmä on tulossa tiensä päähän.

Ensimmäinen sopimus koski vain Eurooppaa. Tarkoitus oli estää maailmansodan traagisten tapahtumien toistuminen. Jokaiselle ihmiselle haluttiin taata mahdollisuus hakea turvapaikkaa toisesta maasta, jos omassa maassa uhkasi kidutus tai kuolema. Sopimus laajeni maailmanlaajuiseksi. Suomi allekirjoitti sen 1967. Eipä ehkä silloin aavistettu, kuinka merkittäväksi sopimus osoittautui.

Pakolaissopimus on pelastanut kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jatkossakin ihmisillä täytyy olla oikeus hakea turvaa toisesta maasta. Turvapaikkaoikeuden poisto olisi kuin poistaisi sairaalasta ensiavun.

Maailma on muuttunut paljon noin 70 vuodessa. Väkiluku on kolminkertaistunut ja liikkuminen helpottunut. Pakolaisia on enemmän kuin koskaan, noin 68 miljoonaa. Pakolaissopimus tulisi ottaa rohkeasti uudelleen käsittelyyn. Vuonna 2015 Suomeen tuli turvapaikanhakijoita yli sadasta eri maasta. Kannattaa pohtia, voisiko oikeutta hakea turvapaikkaa rajoittaa vain lähimpään turvalliseen maahan, jossa kansainvälinen yhteisö voi toimia vapaasti ja turvallisesti. Tällä ehkäistäisiin nykyinen villi kulku paikasta toiseen. YK:n alainen kiintiöpakolaisjärjestelmä voisi toimia entiseen tapaan. Iso haaste on kuitenkin monien maiden haluttomuus ratkoa yhdessä pakolaisuuden haasteita.

Kotimaassakin turvapaikanhakuun liittyviä käytäntöjä tulisi pohtia uudelleen. Tärkein reformi olisi aloittaa kotoutus heti vastaanottovaiheessa eikä vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Vastaanotto- ja kotouttamispalvelut pitäisi siirtää saman ministeriön alle. Näin syntyisi kotouttamisessa parempaa laatua pienemmin kustannuksin. Aika turvapaikanhausta työelämään lyhenisi, ja se olisi kaikkien etu.

Yhteinen vastuumme on yhä huolehtia hädänalaisista. Tehdään se järkevästi ja niin että avun saavat ne, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Tomi Kuosmanen