Laadukas perusopetus on investointi tulevaisuuteen

Minulta kysyttiin vaalipaneelissa, mikä on sivistyksen tärkein kipupiste ja mikä on sen ratkaisu. Mielestäni laadukkaan perusopetuksen kipupiste on suuret ryhmäkoot. OAJ suosittaa kooksi alkuopetuksessa 1:18 ja siitä ylöspäin 1:20.  

 

Jyväskylässä ryhmäkoot vaihtelevat.  Eppuluokkien koko voi olla 25-26 oppilasta. Tämä on aivan liikaa! Tuen tarpeet vaikuttavat ryhmän laatuun. Tuen suuren määrän on pienennettävä ryhmäkokoa.   

 

Laadukkaan opetuksen takeena on kelpoinen opetushenkilöstö. Riittävä ohjaajien määrä lisää opetuksen laatua niin yleis- kuin erityisopetuksessakin. Riittävä ohjausresurssi  ehkäisee ennalta konfliktien syntymistä  ja tehostaa itsesäätelytaitojen oppimista. Oppimateriaalien laatu on tärkeä. Siitä ei saa tinkiä. 

 

Koulupsykologien ja -kuraattorien määrää lisätään Jyväskylässä. Se on hyvä suunta. Kouluterveydenhuolto on matalan kynnyksen palvelua ja tukee laadukkaasti opetustyötä. Lisäarvoa tuo lasten mielenterveyspalvelujen riittävä määrä. 

 

Kolmiportainen tuki on kohdennettava oikein. Tuen kohdentamiseksi Jyväskylässä on luotu Tuen Tutor -malli. Oppilaan yksilölliset tarpeet ratkaisevat, millainen tuki tuottaa parhaan tuloksen. Erityisen tuen oppilaita on integroitu yleisopetukseen ilman lisäresurssia huonoin seurauksin. Erityisluokkaopetusta on oltava tarjolla riittävästi sitä tarvitseville. Erityisluokkien riittävä ohjaajaresurssi takaa turvallisuuden ja laadukkaan opetuksen. 

 

Jyväskylässä on alueita, joilla asuu huonosti voivia tai vieraskielisiä perheitä. Näille alueille tulee resursoida rohkeasti uusia pienluokkia.

 

Rehtorit työskentelevät sitoutuneesti taaten opetuksen laadun ja koulun hyvinvoinnin. Heille on suotava työrauha ja ansaittu vapaa-aika. Tähän päästään lisäämällä koulusihteerien resurssia ja vähentämällä rehtoreiden opetusvelvollisuutta. 

 

Lasten hyvinvoinnille ja kasvulle luodaan pohja varhaisina vuosina. Tähän voidaan vaikuttaa laadukkaan koulutuksen muodossa. Siihen panostus maksaa itsensä takaisin tuottaen jatko-opintokelpoisia opiskelijoita. Se myös vähentää päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarvetta.

 

Ratkaisuna ryhmäkokojen pienentämiseen on säätää sitä koskeva laki. Valtion tulee korvata kunnille lisäresurssin aiheuttamat kustannukset. Laadukkaan koulutuksen toteuttamiseksi kunnissa tarvitaan tulojen lisäämistä. Lasten hyvinvointi ei ole hyvä säästökohde.

 

Päivi Huhtanen
Erityisluokanopettaja
Kuntavaaliehdokas (kd)
Jyväskylä

 

teksti julkaistu aiemmin
26.5. Keskusuomalaisessa

Kestävän matkailun Jyväskylä

Ehdotan, että Jyväskylään perustetaan muutamia Hop-On Cycle-Off -bussivuoroja. Tämä tarkoittaa bussia, jossa on sisällä bussin takaosassa helppokäyttöisiä ja tukevia pyörätelineitä ja muu osa bussista on varustettu normaaleilla istuimilla.

Tällainen bussi mahdollistaisi esimerkiksi yhdensuuntaisen työmatkapyöräilyn: pitkä työmatka taittuu aamulla bussilla ja työpäivän päätteeksi pyöräillen kotiin. Matkailijoille pyöräbussi tarjoaisi mahdollisuuden saavuttaa nopeasti ja vaivattomasti Jyväskylän keskustasta kauempana sijaitsevia pyöräilyreittejä sekä liikunta- ja luontokohteita.

Kaupungin keskustaan ja suurtaajamiin pyörävuokrauspisteitä, joista saa sekä kulkupelin lisävarusteineen että sujuvat opasteet, miten ja mihin suunnata bussilla pyöräretkelle. Matkailupalvelujen kehittämiseen, pyöräreittien ja muiden retkeilyreittien rakentamiseen, jo olemassa olevien kunnostamiseen, tuotteistamiseen ja aktiiviseen myyntiin tarvitaan Jyväskylässä puhtia. Palvelujen saavutettavuutta edistäisi esimerkiksi kattava mobiilisovellus, josta löytyisi helposti mm. kaikki Jyväskylän retkeilyreitit, luontokohteet ja aktiviteetit keskeisine tietoineen ja reaaliaikaisine varaus- ja maksujärjestelmineen.

Meillä on paljon hyödyntämätöntä kestävän matkailun luontopotentiaalia laajassa kunnassamme. Tämä voisi olla kaivattu kaupunkimme matkailubrändin selkeyttäminen: kestävän matkailun Jyväskylä, jossa on tilaa liikkua ja nauttia luonnosta. Kun olet päivän huhkinut pyöräreitillä, voit illalla nauttia entistä elinvoimaisemman kaupunkikeskustan tapahtumatarjonnasta sekä kulttuuri- ja ravintolapalveluista, tai vaikka saunomisesta, olemmehan Maailman Saunamaakunnan pääkaupunki.

Mervi Turunen
Koulutuspäällikkö
Kuntavaaliehdokas, kd.

teksti julkaistu aiemmin
2.5.2021 Suur-Jyväskylän lehdessä 

Joutuuko biokaasu EU:n ympäristöpolitiikan uhriksi?

Keski-Suomen Kristillisdemokraatit on huolissaan biokaasun käytön tulevaisuudesta henkilöliikenteessä. Kotimainen, kiertotaloutta parhaimmillaan edustava sekä ilmastoystävällinen biokaasu uhkaa jäädä EU:n ilmastopolitiikan uhriksi henkilöautoliikenteessä. Autonvalmistajat ovat jo ryhtyneet vähentämään kaasuautojen kehittämistä, mikä on seurausta EU:n henkilöajoneuvojen CO2-päästöjä koskevasta sääntelystä. Siinä asetetaan rajoja uusien autojen hiilidioksidipäästöille. Ongelma tulee siitä, että kaasuautojen päästöt lasketaan ns. pakoputken päästä ja vieläpä vain maakaasun päästöjen mukaan, jota voi myös autoissa käyttää. Biokaasulla ajaminen ei kuitenkaan lisää hiilidioksidipäästöjä lainkaan, kun otetaan huomioon sen koko elinkaari. Ajoneuvovaihtoehdoista puhuttaessa biokaasulla ajaminen onkin ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta erittäin suotava ratkaisu. Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että EU on ajamassa epäviisaalla toiminnallaan tämän ilmastoystävällisen, edullisen ja kaiken lisäksi kotimaisen polttoaineen käyttöä henkilöliikenteessä alas ja luottamassa yksin täyssähkö- ja hydridiautoihin tulevaisuudessa. Maakaasun käytön rajoittaminen olisi varmasti mahdollista, jos tahtotilaa olisi, jolloin biokaasun käyttö voisi jatkua myös uusissa henkilöautoissa.

Vetoamme sekä europarlamentaarikoihin, että maamme hallitukseen, jotta nämä kiireellisesti pyrkisivät muuttamaan biokaasun käsittelyä henkilöliikenteessä. Ylipäätään liikennevälineiden päästöjä tulisi arvioida niiden koko elinkaaren mittaiset päästöt huomioon ottamalla. Tuolloin mukaan tulisivat otetuiksi sekä autojen ja akkujen valmistamisesta aiheutuvat päästöt että polttoaineen tuottamisesta ja käyttämisestä aiheutuvat päästöt. Biokaasun käyttöä on Keski-Suomessakin haluttu perustellusti edistää ja käytön laajentamisella olisi edelleen potentiaalia. Päästöjen vähentämistä tulee edistää, mutta päästöjä lisäämättömän polttoaineen virheellinen luokittelu on suoranainen karhunpalvelus tälle tavoitteelle. Toivottavasti näin ei anneta tapahtua.

Marika Visakorpi
varapuheenjohtaja, Keski-Suomen KD
kuntavaaliehdokas, Jyväskylä

Hannu Suni
puheenjohtaja, Keski-Suomen KD
kuntavaaliehdokas, Viitasaari

Teksti on julkaistu aiemmin
Keskisuomalaisessa 29.5.2021

Kuokkalan asuinalueella on hyvä elää !

Monien vesistöjen ympäröimä kaupunginosa, jonka kaupungin puolella on Jyväsjärvi, josta Äijälän salmi yhdistää kauniin Päijänteen. Näiden sisälle jää Nenäiniemi, Tikka, Ristikivi ja Sippulanniemi vuorineen. On kaunis Ainolanranta, Kekkola ja Pohjanlampi sekä paljon muita alueita. Olemmepa saaneet pitää vuosittaiset asuntomessutkin alueellamme. Kuokkalaa yhdistää kaupungin keskustaan myös kaunis Kuokkalan silta.  Vaihtelevamaastoiset luontopolut sekä uimarannat lisäävät viihtyisyyttä. Luonnon ja vesistön läheisyys vahvistaa henkistä pääomaa. Asuinalueeltamme löytyy vielä ainakin ripaus yhteisöllisyyttä. Naapuruston asukkaiden kanssa tulee jutusteltua koirien kanssa ulkoillessa. 

Tästä kauniista kaupunginosastamme me Kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokkaat haluamme pitää hyvää huolta. Täällä olevia palveluita ei saisi enää supistaa eikä terveyskeskuksen siirryttyä Novaan. Tällä pyrittiin reagoimaan vanhojen
tilojen haittoihin, joista eräinä mainittakoon sisäilmaongelmat. Onkin tärkeää miettiä toimivia linja-autoyhteys Keljon markettien kautta sairaala Novaan ja takaisin eli Kuokkala-Kukkula-akselilla. Uusin MAL-sopimus 29.4.2021
(maankäyttö, asuminen liikenne -sopimus) lupaa kuitenkin useita miljoonia
mm. Jyväskylän alueen joukkoliikenteen kehittämiseksi. Kuokkalalaisten tarve
tulee huomioida vakavasti tässä kohtaa ja sitä tulee puolustaa aktiivisesti.

Kuokkalaan saatiin Kalon asemakaava hyväksyttyä keväällä 2021.  Kuokkalan
keskustaan rakennetaan 5 kpl 5 kerroksisia puukerrostaloja sekä, resurssiviisaasti
ja ekologista elämäntapaa ajatellen, asukkaiden käyttöön mahdollisesti hankittava
yhteinen sähköauto. Kun Kuokkala kasvaa, niin Pohjanlammen päiväkodin ja virkistysalueen asemakaava hyväksyttiin keväällä 2021. Paikalle rakennetaan hirsipuusta upea päiväkoti 220:lle lapselle. Näin ehkäistään samalla sisäilmaongelmia ja laajennetaan puurakentamisen kehystä Kuokkalan keskustan tuntumassa. Virkistysalueen osalta kehitetään kevyen liikenteen väyläyhteyksiä sekä huomioidaan
valtuuston ponsi frisbeegolfradan säilyttämiseksi virkistysalueen tuntumassa.

Uusimman palveluverkkoselvityksen 2021 osalta tilojen käyttöä tullaan
tehostamaan ratkaisevasti (varhaiskasvatus ja perusopetus). Kuokkalassa
näyttää selvitysten mukaan onneksi siltä, ettei alueellamme synny tulevina
vuosinakaan 2021-2030 isompia investointitarpeita. Ei myöskään
tilaongelmia esimerkiksi esiopetusta ja perusopetusta yhdistettäessa, siinä
missä toisissa kaupunginosissa kohdataan jo isompia haasteita.
Koska lasten syntyvyys on laskussa jo tilastoidenkin mukaan seuraavat 10 vuotta, niin Kuokkalan koulun muutostyöt joudutaan aloittamaan 2022. 

Kuokkalassa toimi mainio ViaDia, joka oli asukkaiden miellyttävä olohuone. Siellä tarjottiin kahvia ja lämminateria sekä joskus annettiin mukaan ruokapussikin. Kuokkala kaipaa samankaltaista toimintaa ja onkin hyvää haastaa Jyväskylän kaupunki ja seurakunnat tai muut yhteisöt samankaltaiseen toimintaan. Monelle iäkkäämmälle edullinen valmis ruoka ja ennen kaikkea seura oli kaivattu piriste elämään unohtamatta vauvaperheitä. 

Meidän tulee varmistaa, että Jyväskylässä ja Kuokkalassa on jatkossakin tarjolla ennakoivia ja varhaisia lapsiperhepalveluita. Myös kirkolla on suuri rooli varhaisissa palveluissa. Ilmaiset päiväkerhot sekä erilaiset kahvilat ja ryhmät toimivat kohtaamispaikkoina sekä voivat tarjota vanhemmalle jatkossakin pienen hetken hengähtää. Kirkollisveron maksajien vähentyessä myös näihin palveluihin palkattujen koulutettujen työntekijöiden osuus pienenee. Näiden varhaisien palveluiden vähentäminen kuormittaa viime kädessä lastensuojelua ja sijaishuoltoa, minkä kustannukset taas ovat moninkertaiset varhaiseen tukeen verrattuna. Myös koko perheelle tarkoitettua perhekuntoutusta tulee aikaistaa, jotta perheiden ongelmat eivät kasvaisi ja moninaistuisi. Jyväskylässä on myös kehitetty perheiden pariin jalkautuvia palveluita, näistä hyvänä esimerkkinä on perhekompassi, joka on jalkautunut myös lähiöihin. Tämänkaltaisia matalan kynnyksen ja yhden luukun palveluita tulee jatkossakin kehittää yhä useamman perheen auttamiseksi.

Kuokkalan Kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokkaat:

Sirpa Malin Ristikivi
Pekka Tuominen Ristikivi
Mia Puolimatka Tikka
Tapio Puolimatka Tikka
Kirsi-Mari Hietala Kuokkala
Harri Latvala
Joona Kaivos Kuokkala

 

Teksti julkaistu aiemmin
toukokuussa 2021 Kuokkanen lehti 

Viittomakielisillä oikeus saada palveluita omalla kielellään

Jo pitkään olen pohtinut viittomakielisten palvelujen saatavuutta Jyväskylässä. Suomalainen viittomakieli on äidinkieleni ja arjessani joudun usein kommunikoimaan äidinkieleni sijasta kirjoittamalla, koska viittomakielisiä palveluja ei läheskään aina ole saatavilla. Huulion ja eleiden tai kynän ja paperin avulla kommunikoiminen on haastavaa, tuottaa väärinymmärryksiä ja kommunikointi jää vajavaiseksi. Meillä viittomakielisillä on oikeus saada palveluita omalla kielellämme, ja se oikeus kuuluu jokaiselle viittomakieliselle vauvasta vaariin.

Viittomakieliset joutuvat usein kommunikoimaan kynän ja paperin avulla esimerkiksi sairaalassa, palveluasumisen yksiköissä tai muissa hoitotilanteissa. Monet palvelukodeissa asuvat kuurot ovat kertoneet minulle, että tilanne ei ole hyvä. Voi olla sellainen tilanne, että yksikössä on vain yksi kuuro asukas eikä kukaan hoitajista osaa viittoa. Tällöin kommunikointi tapahtuu joko huulion ja eleiden tai kynän ja paperin välityksellä ja monella kuurolla asukkaalla on tunne, että he eivät tule riittävästi ymmärretyksi. Toinen esimerkki on kotihoito, jossa kotihoitajat vierailevat iäkkäiden kuurojen ihmisten luona. Ajoittain heidän on tarpeen keskustella lääkityksestä, ja sekin keskustelu tapahtuu kynän ja paperin avulla. Väärinymmärryksillä lääkkeistä keskusteltaessa voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Omaan terveyteen liittyvien asioiden hoitamisen ei tulisi olla pelkän kynän ja paperin varassa. Meillä viittomakielisilläkin on oikeus tulla kuulluksi omalla kielellämme.

Maarit Tusa
lähihoitaja, erityisavustaja
kuntavaaliehdokas (kristillisdemokraatit)
Jyväskylä

Teksti julkaistu aiemmin SuurJyväskylän lehdessä 19.5.2021 ja Keskisuomalaisessa 22.5.2021

 

Käykäähän katsomassa myös Yle Areenasta, mitä Maarit taannoin vastasi haastattelijan kysymyksiin viittomakielisissä uutisissa. Linkki: https://areena.yle.fi/1-50836775

Kela-tulkkaus sanelee liikaa kuurojen arkea

Tulkkipalvelujen aukioloaikojen supistamisen takia en voi hoitaa asioitani spontaanisti silloin kun haluaisin.

Kuurojen yhdenvertaisen aseman kannalta viittomakielen tulkkauspalveluilla on hyvin suuri rooli. Työelämätulkkaus mahdollistaa tasavertaisen osallistumisen työelämään ja työyhteisön arkeen. Sen lisäksi tulkkauspalveluita tarvitaan hyvin monenlaisissa arkielämän tilanteissa: harrastuksissa, asioiden hoitamisessa, opiskelussa, kaupassa. Nyt korona-aikana tämä korostunut entisestään, kun maskit estävät huulion lukemisen.

Huhtikuun alusta astui voimaan Kelan uusi sopimuskausi. Kela-tulkkaus on kuuroille äärimmäisen tärkeä asia, jotta pystymme hoitamaan jokapäiväisiä asioitamme. Tulkkauksessa on kuitenkin joitain ongelmia, jotka vaikuttavat elämäämme rajoittavasti. Nostan tässä kirjoituksessani esiin noista rajoituksista kaksi.

Ensimmäinen ongelma koskee työelämätulkkausta. Olen tehnyt Kelalle listan tulkeista, joiden toivoisin hoitavan työelämätulkkausta työpaikallani. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että jos kukaan listalla olevista tulkeista ei ole vapaana, silloin työpaikalleni voidaan lähettää kenet vain, myös minulle entuudestaan tuntematon tulkki. Eihän sellainen käy päinsä: ei minun työpaikalleni voi tulkiksi kuka vain. Tulkin täytyy tuntea työni, työyhteisö ja sen toimintatavat, jotta tulkkaus onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Toinen ongelmakohta on tulkkivälitys, jonka aukioloajat ovat liian suppeita. Esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin etätulkkausta ei ole tarjolla lainkaan. Minun ei siis ole mahdollista hoitaa asioitani spontaanisti silloin kun haluaisin. Viikonloppuisin en voi hoitaa asioitani ollenkaan. Miltä tuntuisi elää vain aamukahdeksan ja iltakuuden välillä? Iltakuuden jälkeen en voi enää lähteä hoitamaan asioitani, sillä tulkkausta ei ole saatavilla.

Meillä kuuroilla on sama oikeus toimia omalla kielellämme noissa tilanteissa kuin kuulevillakin. Siksi tulkkauspalvelujen saatavuuteen tulisi panostaa jatkossakin.

Maarit Tusa
lähihoitaja, erityisavustaja
kuntavaaliehdokas (KD)

teksti julkaistu aiemmin 
Helsingin Sanomissa 19.5.2021

Alueellista ja toimialakohtaista tasapuolisuutta.

Mitenkähän paljon euroja on vuosikymmenten varrella uponnut konserttisalin suunnittelukilpailuihin ja selvitysprosesseihin? Sillä hintaa olisi aikanaan jo ainakin osan konserttitalosta rahoittanut.
Kuntatalous on nyt erityisen tiukoilla ja uusille mittaville hankkeille on vaikea järjestää rahoitusta.
Samaan aikaan kun vireillä on laaja suunnitelmaluonnos liikuntaolosuhteiden kehittämiseksi, kulttuuri soittelee kakkosviulua.
Kyllä, kannatan elinvoimaisuutta lisääviä investointeja, kuten Hippos-hanketta, mutta joku tasapuolisuus suunnittelussa tulisi olla toimialoittain ja alueellisesti.
Toivoa sopii, että investoinneissa tehdään myös huolellisia laskelmia, mihin satsaaminen maksaa nopeimmin itsensä takaisin suoraan ja/tai välillisesti.
Kuinka isoa joukkoa ympärivuotinen hiihtoreitti palvelee versus TAITO-liikuntapuistot ympäri kuntaa?
Selvää säästöä sosiaali- ja terveysmenoissa on, jos iso joukko huono- tai peruskuntoisia ihmisiä innostuu enemmän liikkumaan kotinsa lähettyvillä kuin jo ennestään runsaasti liikkuvat sivakoivat keinotekoisella ladulla vuoden ympäri.
Olen itsekin aktiivihiihtäjä, mutta kaikkea ei voi kuntatalouden karkkikaupassa saada.
Päätöksenteossa näyttää välillä unohtuvan, että Jyväskylä on muutakin kuin kantakaupunki.
Alueellista tasapuolisuutta kaivataan palvelujen kehittämisessä ja toteuttamisessa esimerkiksi sosiaali- ja terveys-, kulttuuri- ja liikuntatoimialoilla sekä matkailupalveluiden tuotteistuksessa ja myynnissä.
Työllisyyspalveluissa alueellista tasapuolisuutta saavutetaan helposti kesätyöseteleillä.
Nuorten työllistämiseen satsaaminen on nopeaa matematiikkaa: mitä varhemmin nuori saa palkitsevan kokemuksen omalla työllä tienaamisesta ja onnistumisesta, sitä todennäköisemmin hän on myös aikuisiällä joustava työn suhteen ja yrittäjäksi ryhtyminenkin koetaan normaaliksi tavaksi tienata elantonsa.
Hienoa, että Jyväskylän kaupunki tarjoaa kesätyöseteleitä tänäkin vuonna. (Ksml 18.4.) Seteli on erinomainen keino mahdollistaa kesätyöpaikka myös Jyväskylän keskusta-alueen ulkopuolella asuville nuorille.
Seteli on samalla rohkaisu ja pieni kädenojennus yrityksille nuorten palkkaamiseksi. Tämä on sitä oikeaa alueellista tasapuolisuutta päätöksenteossa.
Tänä vuonna noin 100 nuorta jää ilman kesätyöseteliä. Toivon kaupungin nostavan kesätyöllistämisen budjettia sekä kaupungin töihin että kesätyösetelien muodossa jo ensi vuonna.
Työssäni näen työkokemusta hankkineiden ja työelämän pelisääntöihin harjaantuneiden nuorten työllistyvän aikuisiän kynnyksellä paremmin kuin nuoret, joilla ei ole työelämätuntumaa.
Tämä pieni satsaus kaupungin muutoin mittavassa budjettitarpeessa maksaa jokaisen euron takaisin.
Mervi Turunen
Koulutuspäällikkö ja kuntavaaliehdokas (kd.)
Jyväskylä
kirjoitus julkaistu aiemmin
1.5.2021 Keskisuomalaisessa

Yhteisöllisyys luo välittämisen kulttuuria!

Poliittisilla päätöksillä on iso merkitys ihmisten hyvinvointiin, mutta kaikkea niillä ei voi ratkaista. Niillä ei voi säätää vaikkapa sitä, välittävätkö ihmiset toisistaan ja osoittavatko he ystävällisyyttä lähimmäisilleen. Mutta kunnallisilla päätöksillä voidaan tukea yhteisöllisyyttä, mikä parhaimmillaan edesauttaa välittämisen kulttuuria.

Ennen koko kylä kasvatti lapset ja sokeria saattoi käydä lainaamassa naapurilta, mutta nyky-yhteiskunnassa suomalaiset tarvitsevat hieman apua yhteisöllisen ilmapiirin luomiseksi. Esimerkiksi asuinalueen yhteisiä tempauksia, tapahtumia, kohtaamispaikkoja ja vapaaehtoistoimintaa. Yhteisöllisyydestä hyötyvät kaikki, mutta erityisen tärkeää se on niille, joilla ei sen hetkisessä elämäntilanteessaan ole koulu- tai työyhteisöä. Kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat, työttömät ja eläkeläiset erityisesti tarvitsevat kohtaamispaikkoja, joissa pääsee tapaamaan toisia samassa elämäntilanteessa olevia ja jakamaan elämää. Samoin maahanmuuttajille ja hiljattain paikkakunnalle muuttaneille tämä on erityisen tärkeää.

Korona-aika on tuonut yhteisöllisyyden toteutumiselle omat haasteensa, kun kaikenlaisia kokoontumisia on jouduttu rajoittamaan. Toisaalta myös uusia luovia yhteisöllisyyden tapoja on löydetty välittämään apua tarvitsijoille. Talvella ulkosalla toteutettiin myös kivoja tempauksia, kuten Taidepolku Mäki-Matin puistossa, jäälinnanrakennusprojekti Vanhan pappilan pihalla ja lumiukontekohaaste Suomen Ladun innoittamana. 

Nyt tämän koronan toivottavasti pikkuhiljaa hiipuessa, on yhteisöllisen ilmapiirin tukeminen mielestäni yksi tärkeimpiä asioita, mihin kiinnittää huomiota. Sellaisen ilmapiirin, missä tahdomme yhdessä tukea toisiamme tästä eteenpäin ja etsiä ja auttaa niitä ihmisiä, joilla on juuri nyt erityisen vaikeaa. Jos kokoontumisrajoitukset vielä jonkin aikaa seuraavatkin mukanamme, on tärkeää jatkaa yhteisöllisten toimintamallien kehittämistä näiden rajoitusten sallimissa puitteissa!

Kunnallisessa päätöksenteossa on tärkeää varmistaa yhteisöllisyyden toteutuminen kunnan omissa palveluissa niin, että jokaisella on mahdollisuus osallisuuteen ja vaikuttamiseen itselleen tärkeissä asioissa. Kunnan tulee myös tukea sellaista järjestöjen ja seurakuntien yleishyödyllistä toimintaa, joka tukee yhteisöllisyyttä, ihmisten hyvinvointia ja aktiivisuutta, yhteisvastuuta ja lähimmäisyyttä! Kunnat voivat tukea tällaista toimintaa rahallisesti ja esimerkiksi tarjoamalla tiloja järjestöjen käyttöön.

Välittäminen on valttia tulevaisuudessakin – rakennetaan yhteisöllistä Jyväskylää!

 

Heini Jimmy
Lastenohjaaja
Kuntavaaliehdokas, KD, Jyväskylä

 

teksti julkaistu aiemmin,
28.4.2021, Suur-Jyväskylä Lehdessä

Yhteisöllisempää asumista

Yhteisöllinen asuminen ei ymmärrettävästi nyt ole hittituote, mutta talot tulisikin rakentaa aikaa kestäviksi. Yksinäisyys on muuttumassa pian yhtä tappavaksi taudiksi kuin sydän- ja verisuonitaudit. Itse asiassa sen on joissain tutkimuksissa todettu yhtä tappavaa olevankin. Syy-yhteys useisiin patologioihin on todettu selväksi. Tämän maksaa lopulta kunta.

Kortepohjan ylioppilaskylä, jossa nyt asun, on esimerkki yhteisöllisestä asumisesta myös korona-aikaan: Erilaiset harrastuskerhot ja yhteisöllinen saunominen kukoistivat myös pandemian rauhallisemmissa vaiheissa. Kaikki on lähtenyt siitä, että taloyhtiö on jo alunperin varannut tiloja erilliseen yleiseen käyttöön, joko varausjärjestelmillä tai ilman. Asukkaita kuunnellaan. Nyt korona-aikaan varausjärjestelmillä pääsee opiskelutilaan, kuntosalille tai pesemään pyykkiä. Viimeksi mainittu olisi kannattavaa myös muissa taloyhtiöissä, koska se toisi säästöhalukkaita vuokralaisia.

Niin, raha on ensimmäinen sana, jota tällaisiin ideoihin saa kuulla vasta-argumenttina. Kuinka paljon kuitenkin maksavat toimintakyvyttömät asukkaat tai häiriköivät asukkaat, joiden sotkemisesta naapurit eivät välitä? Kuinka paljon maksaakaan turha yhteinen veden ja sähkön käyttö, joiden kustannuksen fiksuun jakamiseen meillä jo olisi tarvittava tietotaito?

Toinen vasta-argumentti fiksumpaan asumiseen on vaikeus muuttaa ihmisten tapoja. Kuitenkin vähintään tieto ja tietotekninen valvonta yhteisistä säästöistä mitä luultavimmin saisi ihmiset toimimaan yhteisöllisesti. Vuokran maksu yhteisistä tiloista on mahdollista jakaa. Yhteisöllisten tilojen käyttöastetta voidaan tarvittaessa pitää korkealla, mutta pienikään käyttöaste ei tule maksamaan mitään, kun kustannukset jaetaan. Esimerkiksi kerhohuone on mahdollista rakentaa tavan mukaisesti kerrostaloon. Myös kattotiloja käytetään tällä hetkellä huonosti, vaikka ne tarjoaisivat etenkin kesällä erityisen hyvän foorumin talon asukkaille ilmaiseksi. Mikäli tilojen käyttöaste on liian matala, niin niiden tilalle saa helposti tavallisia asuntoja.

Jo pelkästään yksi palkattu tai palkaton aktiivi riittää kokoamaan ihmisiä. Taloyhtiö voi koordinoida sekä tiedottaa. Jyväskylän kunta voisi tukea yhteisöllistä asumista esimerkiksi suoraan rahalla tai sertifikaatilla. Kunta voisi myös tavan mukaan jakaa aina vähemmän tukea rakennushankkeille, joita ei ole tehty yhteisöllisiksi. Miksi me haluamme edelleen ylläpitää taloyhtiöissämme ummehtuneita ja hintavia käytäntöjä?

Marko Peltola
opiskelija ja kuntavaaliehdokas, Kristillisdemokraatit

kirjoitus on julkaistu aiemmin
huhtikuussa 2021 Suur Jyväskylän Lehdessä 

Koulukiusaaminen, vapaus ja vastuu

Voinet kummaksua vahvoja mielipiteitäni, mutta minulla on aiheesta hyvin läheistä kokemusta. Se ei kuitenkaan tarkoita vihaamista tai sitä, että en yrittäisi ymmärtää muita mielipiteitä; että en arvostaisi myös toisia.

Näen, että tässä on juuri siitä pohjimmiltaan kysymys – Osaammeko ratkoa konflikteja: Osaammeko olla arvostavia ja armahtavia toisillemme? Miten opetamme lapsiamme? Esimerkillämme on merkitystä. Esitän pari keskeisintä yksinkertaista ratkaisua kiusaamiseen. Ne sopisivat myös tänne Jyväskylään.

Lasten täytyy oppia tulemaan toimeen toistensa kanssa jo varhain. Tutkimusten mukaan lapsille otollisin ikä olla opittuna keskeiset vuorovaikutustaidot samanikäisten kanssa, on neljä vuotta. Annetaan mahdollisuus tähän. Ei liian suuria päiväkotiryhmiä: Olisi aika nostattaa ja tukea perhehoitoa sekä yhdistyksiä.

Entä sitten ne koulut? Niissä lapsille pitäisi turvata kasvurauha. Vallitseva ideologia korostaa vapautta vastuun sijaan. Seta pääsee hämmentämään lapsia kertomalla, että heidän tulisi voida ajatella itsestään minkä vain sukupuolisena ja toimia sen mukaan. En ymmärrä, miksi opetushallitus ajaa Setan ohjeistusta kouluihin seksuaalikasvatuksen osalta.

Vaikka puhun armosta ja ymmärtämisestä, niin se ei tarkoita, ettei annettaisi selkeitä rajoja ja rangaistuksia niiden ylittämisestä. Nimenomaan toisinpäin.  On monesti rangaistus, ja vielä käsittämätön sellainen, kiusatulle, että kiusaaminen vain jatkuu, vaikka itse kiusaamisen sijaan voitaisiinkin puhua mieluummin väkivallasta. Näin on voinut mennä vuosia ja kun luokka tietää, että rangaistukset ovat helliä, kukaan ei uskalla kertoa. Rangaistuksia olisi tiukennettava varsinkin tällaisessa tilanteessa ja koulua pitäisi kiusatun sijaan vaihtaa kiusaajan. Jopa koulusta erottamisen tulisi olla mahdollista.

Kiusaaminen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, että sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita vielä vuosia sen jälkeen. Altavastaajan ja varuillaan olijan rooli jää päälle. Minulla kävi juuri näin yhdeksän vuotta kestäneen kiusaamisen jälkeen, mutta toivuin. Monilla kiusaaminen jatkuu vielä aikuisten maailmassa. Näin pääsiäisen aikoihin tämä teksti on hyvä lopettaa pääsiäisen teemaan: armoon. Voimme päättää elää toisiamme kohtaan arvostaen ja armahtaen, vaikka kanssaihminen olisi varautunut. Emme tiedä mitä kenenkin taustalla on. Ollaan siis ihmisiksi toisillemme. Kiitos.

Marko Peltola
KD:n kuntavaaliehdokas
24-vuotias politiikan opiskelija

kirjoitus on julkaistu aiemmin
17.4.2021 Keskisuomalaisessa

Yhteiskunnan tuntemus on turvapaikanhakijan oikeus ja velvollisuus

Jyväskylän kaupunginhallitus antoi hiljattain lausunnon selonteosta kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista. Selonteossa oli useita hyviä kotoutumisen edistämiseen tähtääviä esityksiä, joita kaupunki kannatti. Siihen sisältyi myös seuraava esitys: ”Hallitus lisää turvapaikanhakijan vastaanottopalveluihin sisältyvän opintotoiminnan velvoittavuutta. Turvapaikanhakijalta tulee edellyttää suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, sääntöjen sekä arvojen tuntemusta. Tämän varmistamiseksi tulee olla koe.”

Kaupungin lausunnossa esitettiin, ettei kaupunki tällaista koetta kannata. Kristillisdemokraatit esittivät Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten kannattamana, että koe tulisi järjestää, mutta esitys hävisi äänin 7-6. 

Kotoutumisen keskeisiä elementtejä ovat suomen kielen oppiminen, työ- tai opiskelupaikan saaminen sekä suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, arvojen ja sääntöjen tunteminen. On tärkeää, että maahanmuuttajat laajemminkin saavat tietää suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä periaatteista kuten vaikkapa työntekijän oikeuksia, tavanomaisia rikoksia, sanan- ja uskonnonvapautta ja muita perusoikeuksia ja toisaalta velvollisuuksia koskevista säännöksistä. Erityisen tarpeellista tämä on haavoittuvassa asemassa oleville. Esimerkiksi perheväkivallan rangaistavuus ja toisaalta avunsaantimahdollisuudet on tärkeä tietää. Tietoa tarvitaan myös monista käytännön asioista.

Miksi kokeen järjestäminen olisi sitten tarpeen? Turvapaikanhakijatkin ovat heterogeeninen ryhmä niin oppimisen edellytysten kuin oppimismotivaation kannalta. Osa hoitaa opinnot hienosti, osalla motivaatiossa ja oppimisessa on haasteita. Vaikka suomalainen yhteiskunta –kurssille osallistuminen on nytkin pakollista, on osallistuminen silti vaihtelevaa. Aiheettomista poissaoloista tulevat seuraamukset vaihtelevat niin ikään eikä oppimista testata. Velvoittavuutta on siis syytä lisätä. Kokeen järjestäminen luotettavalla tavalla korostaisi opiskelun ja asioiden omaksumisen tärkeyttä. 

Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että jokainen turvapaikanhakija saa tarpeelliset tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta kotoutumisen pohjaksi. Itse kukin meistä voi puolestaan edesauttaa niin turvapaikanhakijoiden kuin muidenkin maahanmuuttajien kotoutumista tutustumalla heihin ja tutustuttamalla heitä maahamme ja kulttuuriimme.   

Petteri Muotka
kaupunginvaltuutettu (kd)
kaupunginhallituksen jäsen
kuntavaaliehdokas

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)
ryhmäpuheenjohtaja
kuntavaaliehdokas

kirjoitus on julkaistu aiemmin
20.3.2021 Keskisuomalaisessa

Uskonnonopetus on tärkeää edelleen

Peruskoulun uskonnonopetuksesta ja sen uudistamisesta on käyty paljon keskustelua. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että uskonnonopetus ei kuulu enää lainkaan kouluun, toiset kannattavat kaikille yhteistä katsomusainetta. Nykyisen mallin kannattajiakin löytyy. Tällä hetkellähän valtaosa oppilaista osallistuu evankelisluterilaiseen uskonnon opetukseen. Ev.lut. kirkkoon kuulumattomat voivat halutessaan opiskella elämänkatsomustietoa, ja muille uskonnoille oman uskonnonopetusta tarjotaan, kun oppilaita tunneille löytyy vähintään kolme. Uskonnonopetus ei tällä hetkellä ole tunnustuksellista, vaan tietopuolista opetusta, joka ei vaadi sitoutumista kyseiseen uskontoon.

Mielestäni uskonto on edelleen niin tärkeä aihe, että sitä tulee opettaa peruskoulussa. Kun maailman väestöstä noin 90% kuuluu jonkun tietyn uskontokunnan piiriin ja vain noin 10% on uskonnottomia, nämä luvut jo kertovat uskonnon merkityksestä maailmassa. Kun peruskoulussa opetetaan lapsia ymmärtämään ympäröivää maailmaa eri puolineen, miksi siellä ei käsiteltäisi uskontoa? Uskonto liittyy elämän suuriin kysymyksiin, arvoihin ja etiikkaan. Näiden asioiden pohtiminen tukee lasten kasvua ihmisinä ja auttaa myös elämän merkitystä mietiskeleviä nuoria pohdinnoissaan.

Minkälaista sitten uskonnonopetuksen kuuluisi olla? Mielestäni oman uskonnon opettaminen on perusteltua, kun perheessä on uskonnollinen vakaumus tai kuulutaan tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Elämänkatsomustieto sopii vaihtoehtona uskonnottomille perheille. Tämä ei ole päättämistä lapsen puolesta, mihin tämän tulee uskoa! On sanottu, että uskonnon voi nähdä ikään kuin kielenä. Kun ensin oppii ymmärtämään omaa uskontoaan (kuin äidinkieltä), voi sitä kautta oppia ymmärtämään myös muita uskontoja. Ja lopulta lapsi pääsee kyllä itse valitsemaan, mihin tahtoo uskoa!

Oman uskonnon opetuksen saaminen on lapsen perusoikeus! Mutta omasta katsomuksesta riippumatta, jokaisen uskonnon ja myös elämänkatsomustiedon opetukseen pitää kuulua jossain vaiheessa tutustuminen muihin uskontoihin ja katsomuksiin! Ja ajattelen, että tietopohjaisen tutustumisen lisäksi tähän sopii hyvin myös vierailut, joissa joku tai jotkut tuon katsomuksen edustajat kertovat itse, mikä tässä vakaumuksessa on heille tärkeää. Näissä kohtaamisissa oppilailla on hieno mahdollisuus opetella kunnioittavan dialogin käymistä eri maailmankatsomusten ja niiden edustajien kanssa. 

Opetusministeri Jussi Saramo on sanonut, ettei oppilaiden jakaminen eri opetusryhmiin uskonnon perusteella kuulu enää tälle vuosituhannelle. Hän ilmeisesti kokee tämän jaon jonkinlaisena ”lokerointina” ja leimaavan oppilaita. Mutta mielestäni perheen maailmankatsomuksen huomioiminen ja kunnioittaminen uskonnonopetusta järjestäessä on ennemminkin juuri oikeanlaista ”katsomussensitiivisyyttä”. Uskonnollista vakaumusta ei tule nähdä lähtökohtaisesti negatiivisena asiana! Lapset oppivat, että saa olla kristitty, muslimi tai uskonnoton ja silti voimme kunnioittaa toisiamme!  Tämä on mielestäni suurempaa suvaitsevaisuutta kuin se, ettei uskonnosta puhuta lainkaan erilaisuuden huomioimisen nimissä. 

Suomen uskonnollinen kenttä on toki muuttunut ajan saatossa, mutta edelleen noin 70% suomalaisista kuuluu johonkin kristilliseen kirkkokuntaan. Siksi mielestäni kristinuskolla on vieläkin erityinen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän tähden on perusteltua, että jokainen Suomessa opiskeleva lapsi saa tietoa kristinuskon ”kertomuksesta” ja kristillisistä perinteistä maassamme, osana uskonnonopetusta ja kulttuurikasvatusta!

 

Heini Jimmy
koulunkäynninohjaaja
kuntavaaliehdokas, KD, Jyväskylä 

kirjoitus on julkaistu aiemmin
10.3.2021 Keskisuomalaisessa