Kaupungin osallistumistapoja syytä pohtia

Julkaistu Keskisuomalaisessa 31.8.2019

Jyväskylän kaupungin virkamiesjohdon päätöksellä kaupungintalon salkoihin vedettiin Pride-viikolla kaupungin hankkimia sateenkaarilippuja. Kaupunginjohtaja päätti lisäksi ryhtyä tapahtuman suojelijaksi. Vaikka päätös oli hänen omansa, edustaa hän ratkaisullaan asemansa vuoksi väistämättä Jyväskylän kaupunkia. Tapahtumia voi vapaassa maassa vapaasti järjestää, mutta se miten kaupunki niihin osallistuu, on pohtimisen paikka. Kaupungilla on ollut tapana tukea monenlaisia tapahtumia esim. tiloja subventoimalla tai tuomalla tervehdys tilaisuuteen. Sen sijaan lippuja ei salkoon ole juurikaan vedetty, saati hankittu. Onko muutamalla lipulla tai tapahtuman suojelulla sitten jotain merkitystä? Mielestämme on kahdestakin syystä.

Ensinnäkin paraatipaikalla liputtaminen antaa vaikutelman siitä, että kaupunki on joko tapahtuman järjestäjä tai ainakin edustaa tapahtuman ja/tai sen järjestäjän tavoitteita. Kun kyseessä on vahvasti poliittisiakin tavoitteita edustava tapahtuma ja järjestäjä, ei osallistuminen ole aivan ongelmatonta. Ajatuksena lienee ollut ilmaista suvaitsevaisuutta, mutta oliko tarkoitus myös kannattaa esim. sellaisia järjestävän tahon mielipiteitä jakavia tavoitteita, kuin että myös alaikäisille voitaisiin tehdä sukupuolen korjauksia tai että Suomessa tulisi ottaa käyttöön sijaissynnytys? Mistä kaupunkilainen ylipäätään tietää, minkä puolesta liputetaan tai mitä suojellaan varsinkaan kun asiaa ei ole käsitelty missään kaupungin toimielimessä?

Toiseksi ratkaisut tekee ongelmalliseksi yhdenvertaisuus. Vuoteen mahtuu monenlaisia marsseja, tapahtumia ja teemapäiviä kuten vaikkapa kaupungin itse järjestämä vanhustenviikko, lapsen oikeuksien viikko ja romanien kansallispäivä. Kaupungilla ei ole minkäänlaisia liputusperiaatteita, joten herää kysymys, voivatko jatkossa muutkin tahot esittää kaupungille lippujen hankkimista ja salkoon vetämistä tai olisiko kaupungin tehtävä niin aivan omasta aloitteestaan? Entäpä sellaiset ryhmät/tapahtumat, joilla ei satu olemaan mitään lippua? Selvää on, että yhden tapahtuman liputtaminen on kaikkea muuta kuin yhdenvertaista. Ratkaisu ei myöskään voi perustua ajatukseen, että jossain muuallakin on näin tehty, vaan sen tulee olla kestävästi perusteltu ja yhdenvertainen. Toivomme näiden näkökulmien huomioon ottamista jatkossa.

Kaupunginvaltuutetut
Marika Visakorpi (kd)
Tomi Kuosmanen (kd)
Kati-Erika Timperi (kok)
Heidi Rentola (kesk)
Johanna Karjula (kesk)
Tapani Mäki (ps)
Jyväskylä

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 7.4.2019

Eduskuntavaalit saavat ehdokkaat ja puolueet kilpaa vakuuttamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kaikille äänestäjille.

Hiljaa öisin, ennen unen saapumista mietin, kuinka moni heistä unohtaa maan äänettömät vaalien jälkeen.

Rahalle on aina ottajia, ja ne joilla rahaa on, lobbaavat omat asiansa kansanedustajien arvoissa korkealle.

Kuinka moni heistä silloin muistaa vielä omaishoitajavanhukset, lapsiperheköyhyyden, osattomuuden ja yksinäisyyden?

Pysyykö sydämillä pitkäaikaissairaiden asia, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, osatyökykyisten, lastensuojelun tarpeessa olevien lasten, maahanmuuttajien, syrjäytyneiden ja muiden äänettömien kansanryhmien arjen haasteet?

Kuka puolustaisi, äänettömiä, hiljaisia, maahan painettuja, unohdettuja, sivuun sysättyjä, vallan huipulla ollessaan?

Kuka uskaltaisi kieltäytyä köyhimpien ”kipeistä leikkauksista”? Kuinka moni olisi valmis antamaan omastaan toisten hyväksi?

Lopulta kyse on siis siitä, millaisilla arvoilla ja vastuulla Suomea johdetaan.

Kuinka varmistetaan ettei eriarvoisuus enää yhtään syvene?

Tarvitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka tuntevat kansalaisten arjen haasteita ja ongelmakohtia. Ihmisiä kansalaisten arjen keskeltä – ruohonjuuritasolta.

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa. Anna se viisaasti.

Krista Dachauer

Turvapaikanhakua on uudistettava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.4.2019

YK:n pakolaissopimukseen (1951) pohjaava turvapaikkajärjestelmä on tulossa tiensä päähän.

Ensimmäinen sopimus koski vain Eurooppaa. Tarkoitus oli estää maailmansodan traagisten tapahtumien toistuminen. Jokaiselle ihmiselle haluttiin taata mahdollisuus hakea turvapaikkaa toisesta maasta, jos omassa maassa uhkasi kidutus tai kuolema. Sopimus laajeni maailmanlaajuiseksi. Suomi allekirjoitti sen 1967. Eipä ehkä silloin aavistettu, kuinka merkittäväksi sopimus osoittautui.

Pakolaissopimus on pelastanut kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jatkossakin ihmisillä täytyy olla oikeus hakea turvaa toisesta maasta. Turvapaikkaoikeuden poisto olisi kuin poistaisi sairaalasta ensiavun.

Maailma on muuttunut paljon noin 70 vuodessa. Väkiluku on kolminkertaistunut ja liikkuminen helpottunut. Pakolaisia on enemmän kuin koskaan, noin 68 miljoonaa. Pakolaissopimus tulisi ottaa rohkeasti uudelleen käsittelyyn. Vuonna 2015 Suomeen tuli turvapaikanhakijoita yli sadasta eri maasta. Kannattaa pohtia, voisiko oikeutta hakea turvapaikkaa rajoittaa vain lähimpään turvalliseen maahan, jossa kansainvälinen yhteisö voi toimia vapaasti ja turvallisesti. Tällä ehkäistäisiin nykyinen villi kulku paikasta toiseen. YK:n alainen kiintiöpakolaisjärjestelmä voisi toimia entiseen tapaan. Iso haaste on kuitenkin monien maiden haluttomuus ratkoa yhdessä pakolaisuuden haasteita.

Kotimaassakin turvapaikanhakuun liittyviä käytäntöjä tulisi pohtia uudelleen. Tärkein reformi olisi aloittaa kotoutus heti vastaanottovaiheessa eikä vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Vastaanotto- ja kotouttamispalvelut pitäisi siirtää saman ministeriön alle. Näin syntyisi kotouttamisessa parempaa laatua pienemmin kustannuksin. Aika turvapaikanhausta työelämään lyhenisi, ja se olisi kaikkien etu.

Yhteinen vastuumme on yhä huolehtia hädänalaisista. Tehdään se järkevästi ja niin että avun saavat ne, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Tomi Kuosmanen

Biopolttoaineissa on potentiaalia

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen liikenteessä on tärkeä tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kevyt ja julkinen liikenne ovat merkittävässä roolissa ja sähköautojakin tulee lisääntyvässä määrin. Ne ovat kuitenkin vielä kalliita eikä niidenkään valmistus ja käyttö aivan ongelmatonta ole.

Biopolttoaineet ovat nopeasti ja edullisesti käyttöönotettava ratkaisu. Uusiutuvaa dieseliä tuottavat Suomessa jo useat yhtiöt kuten Neste ja UPM-Kymmene. Raaka-aineskaalaan kuuluvat mm. eläinrasvat, kasviöljytuotannon jätteet, mäntyöljy ja erilaiset jäte- ja tähdevirrat.

Neste arvioi, että hiilidioksidipäästöt putoavat koko auton elinkaaren aikana eläinrasvajätteestä valmistettua uusiutuvaa dieseliä tavallisen dieselin sijaan käytettäessä noin neljännekseen. Iso merkitys tämän käytön lisäämisessä on hintakehityksellä ja toisaalta jakeluvelvoitteen kasvattamisella.

Biokaasun valmistus on kiertotaloutta parhaimmillaan. Sitä voidaan tuottaa lietelannasta, puhdistamolietteistä, peltobiomassasta, biojätteestä ja monesta muusta jätteestä. Energian talteenottamisen jälkeen loppu voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteena.

Biokaasun palaessa syntyy hiilidioksidia, mutta nettomääräinen hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei lisäänny, sillä biohajoavaan raaka-aineeseen on sitoutunut saman verran hiilidioksidia, kuin mitä biokaasun palamisessa vapautuu. Samalla poltetaan metaania, joka on ilmakehään päästessään yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Palamisen lopputulemana syntyy siis hiilidioksidia ja vettä, ei siis myöskään hiukkaspäästöjä.

Keski-Suomen liiton Circwaste -kiertotaloushankkeen projektipäällikkö Outi Pakarinen arvioi, että biokaasun tuotantopotentiaali on Suomessa vähintään 10 terawattituntia. Se vastaa noin 20% tieliikenteen energiantarpeesta (Yle 31.10.2018). Tämänhetkinen tuotanto on noin 1 TWh:a.

Biokaasun tuotannossa on paljon käyttämätöntä potentiaalia myös maataloudessa. Keski-Suomessakin on ollut asiaan kiinnostusta ja näitä hankkeita tulisikin edistää myös valtion taholta. Ne auttaisivat sekä maatilojen kannattavuudessa että osaltaan 50 000 kaasuauton tavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä.

Noin kolmen vuoden kokemuksella suosittelen lämpimästi biokaasun käyttöä. Se on edullista, hinta on reilut 90 senttiä/litra bensaan tai dieseliin verrattaessa. Bensiinikäyttöisen auton muuntamiseen kaasulla toimivaksi saa 1 000 euron tuen valtiolta.

Marika Visakorpi

Olisiko vanhusasian- valtuutetun aika?

Julkaistu Keskisuomalaisessa 16.02.2019

Kristillisdemokraatit keräsivät viime kesänä ympäri Suomea aktiivisesti nimiä kansalaisaloitteeseen vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen. Olimme huolissamme vanhustenhoidon tilasta. Keski-Suomessakin KD:n väki kiersi paikkakuntien torit ja kesätapahtumat nimiä keräten. Aloite sai taakseen 42 000 allekirjoittajaa mutta jäi hiukan vajaaksi vaaditusta 50 000 nimestä, jotta aloite olisi mennyt eduskunnan käsittelyyn.

Viime syksynä puhemies Paula Risikko kommentoi tätä kansalaisaloitetta, ettei vanhusasiainvaltuutettua tarvita ja vakuutti vanhusasioiden valvonnan kyllä hoituvan oikeusasiamiehen toimesta. Vaan eipä ole hoitunut.

Nyt vihreiden Pekka Haavisto antoi tiedotteen, kuinka Suomeen tarvitaan vanhusasiainvaltuutettu. Lisäksi hän oli poiminut asioita kyseisestä kansalaisaloitteesta. RKP:n Anna-Maja Henriksson liittyi samaan kuoroon.

Olisiko nyt aika laittaa puoluepolitikointi syrjään ja perustaa vanhusasiainvaltuutetun toimi, onhan meillä jo lapsiasiain-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, tietosuoja- ja hiljattain perustettu ruokavaltuutettukin? Toivottavaa on, että tulevissa hallitusneuvotteluissa asiasta vallitsisi yhteisymmärrys, ja viran perustaminen saataisiin seuraavaan hallitusohjelmaan.

Vanhustenhoidon laadun parantamiseksi tarvitaan konkreettisia toimia. Jokaiselle ikäihmiselle olisi annettava ulkoilu-, ruokailu-, hygienia- ja yhteisötakuu.

Vanhuksilla olisi oltava mahdollisuus ulkoiluun pari kertaa viikossa. Ruokailutakuu antaisi mahdollisuuden syödä rauhassa ja saada tarvittaessa apua ruokailemiseen.

Jokaiselle olisi taattava mahdollisuus pesuun ja puhtauteen hygieniatuotteista säästämättä. Lisäksi yhteisötakuu tarkoittaisi sosiaalisten suhteiden tukemista.

Vanhusasiainvaltuutettu tarvitaan varmistamaan laadukkaan hoidon toteutuminen joka puolella maata. Yhteiskunnan yksi tärkeä sivistyksen mittari on, kuinka huolehdimme sen heikoimmista jäsenistä.

Tomi Kuosmanen