PUHEENVUORO ALOITTEESTA SUOMEN LIPPU SALKOON
Tapani Mäen ja muiden allekirjoittaneiden valtuustoaloitteella toivottiin yhtenäisten liputuskäytäntöjen laatimista siten, että kaupungintalon kiinteistöillä tapahtuva liputus tapahtuisi Suomen lippua ja tapauskohtaisesti EU:n tai muiden valtioiden lippuja käyttäen.
Onko tällaisella asialla kuin liputuskäytännöt sitten mitään oleellista merkitystä? Ukrainan sodan aikana olemme nähneet, että lipulla tai väreillä on tosiasiallisesti iso symbolinen merkitys.
Kaupunginhallitus ehti jo hyväksyä liputuskäytännöt kaupungille äänestyksen jälkeen. Ne eroavat valtuustoaloitteessa esitetystä erityisesti siinä, että niissä jätetään harkinnan mukaan mahdollisuus myös muilla lipuilla liputtamiseen. Päätöksen mukaan ”Muilla kuin valtioiden lipuilla tai EU-lipulla liputtamista arvioidaan kaupungin strategian ja arvojen pohjalta. Liputuksen tulee perustua valtakunnallisesti tai maailmanlaajuisesti toteutettavaan teematapahtumaan tai liputuspäivään. Liputus voi perustua myös esimerkiksi maailmanlaajuisen järjestön edustajan vierailuun. Toimijalla on oltava käytössään oma tunnistettava lippu. Toimijan arvot tai perustoiminta eivät saa olla ristiriidassa kaupungin arvojen kanssa. Mikäli kaupunki järjestää liputuksen muulla kuin Suomen lipulla, eikä kaupungilla ole kyseistä lippua, se tulee toimittaa kaupungille liputusta varten.” Erikseen kaupunginhallituksen liputuspäätöksessä on mainittu saamelaisten ja romanien kansallispäivä, jolloin olisi mahdollisuus liputtaa joko heidän lipuillaan tai Suomen lipulla sekä Pride-liputus. Ensinmainittuja lippuja kaupunki ei ole hankkinut, mutta sen sijaan Pride lippuja on hankittu kaupungin kustannuksella. Tämä on tietysti jo sinänsä mielenkiintoinen ratkaisu.
Ongelmalliseksi liputuskäytännöt tekee se, että kun haetaan oletettavasti yhdenvertaisuutta, toimitaan tosiasiallisesti epäyhdenvertaisesti. Kansallispäivinä liputtamista voi pitää ymmärrettävänä ja valtakunnallisesti linjattuna, mutta kaikenlaisten muiden tapahtumien ja järjestöjen lippujen salkoon vetäminen on helposti eriarvoistavaa. Kaupunkilaiselle jää myös epäselväksi, onko kaupunki jollain lailla järjestämässä tai isännöimässä tapahtumaa, jonka lippu on vedetty salkoon ja mitkä kaikki tapahtuman tavoitteet se kenties allekirjoittaa?
Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta iästä, alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, poliittisesta toiminnasta, ammattiyhdistystoiminnasta, perhesuhteista, terveydentilasta, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.
Monillakaan laissa mainituilla vähemmistöillä ei välttämättä ole mitään lippuja eivätkä kaikki ole edes erityisemmin järjestäytyneitä. Silti on lukuisia vähemmistöjä, joiden asemassa on paljonkin parantamisen varaa. Ei ole järin yhdenvertaista, että kaupunki toimii aktiivisen järjestön tai ihmisryhmän esityksen mukaan ja osoittaa sille toistuvasti tukensa toisin kuin muille, vaan viranomaisen toiminnan on oltava korostuneen tasapuolista. Vuodessa on lukuisia päiviä kuten lapsen oikeuksien päivä, vanhusten viikko ym. jolloin voisi olla perusteita liputukseen, mutta lippuja ei ole. Entä veteraanit? Haluaisivatko he kenties, että Talvisodan päättymispäivänä, joka on vakiintunut muistopäivä, muttei liputuspäivä, liputettaisiin veteraanijärjestöjen lipuilla? Ilmoittaisiko kaupunki silloin, että emme hanki niitä lippuja?
Huomionarvoisia ryhmiä ja tapahtumia on lukuisia, mutta rajanveto on vähintäänkin haastavaa. Helpoin tapa toimia tasapuolisesti olisi tyytyä liputtamaan aloitteessa esitetyllä tavalla Suomen lipulla.
Kaupungin tehtävä on edistää kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta kohtelemalla asukkaita keskenään yhdenvertaisesti, tasapuolisesti ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen.
