Voinet kummaksua vahvoja mielipiteitäni, mutta minulla on aiheesta hyvin läheistä kokemusta. Se ei kuitenkaan tarkoita vihaamista tai sitä, että en yrittäisi ymmärtää muita mielipiteitä; että en arvostaisi myös toisia.
Näen, että tässä on juuri siitä pohjimmiltaan kysymys – Osaammeko ratkoa konflikteja: Osaammeko olla arvostavia ja armahtavia toisillemme? Miten opetamme lapsiamme? Esimerkillämme on merkitystä. Esitän pari keskeisintä yksinkertaista ratkaisua kiusaamiseen. Ne sopisivat myös tänne Jyväskylään.
Lasten täytyy oppia tulemaan toimeen toistensa kanssa jo varhain. Tutkimusten mukaan lapsille otollisin ikä olla opittuna keskeiset vuorovaikutustaidot samanikäisten kanssa, on neljä vuotta. Annetaan mahdollisuus tähän. Ei liian suuria päiväkotiryhmiä: Olisi aika nostattaa ja tukea perhehoitoa sekä yhdistyksiä.
Entä sitten ne koulut? Niissä lapsille pitäisi turvata kasvurauha. Vallitseva ideologia korostaa vapautta vastuun sijaan. Seta pääsee hämmentämään lapsia kertomalla, että heidän tulisi voida ajatella itsestään minkä vain sukupuolisena ja toimia sen mukaan. En ymmärrä, miksi opetushallitus ajaa Setan ohjeistusta kouluihin seksuaalikasvatuksen osalta.
Vaikka puhun armosta ja ymmärtämisestä, niin se ei tarkoita, ettei annettaisi selkeitä rajoja ja rangaistuksia niiden ylittämisestä. Nimenomaan toisinpäin. On monesti rangaistus, ja vielä käsittämätön sellainen, kiusatulle, että kiusaaminen vain jatkuu, vaikka itse kiusaamisen sijaan voitaisiinkin puhua mieluummin väkivallasta. Näin on voinut mennä vuosia ja kun luokka tietää, että rangaistukset ovat helliä, kukaan ei uskalla kertoa. Rangaistuksia olisi tiukennettava varsinkin tällaisessa tilanteessa ja koulua pitäisi kiusatun sijaan vaihtaa kiusaajan. Jopa koulusta erottamisen tulisi olla mahdollista.
Kiusaaminen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, että sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita vielä vuosia sen jälkeen. Altavastaajan ja varuillaan olijan rooli jää päälle. Minulla kävi juuri näin yhdeksän vuotta kestäneen kiusaamisen jälkeen, mutta toivuin. Monilla kiusaaminen jatkuu vielä aikuisten maailmassa. Näin pääsiäisen aikoihin tämä teksti on hyvä lopettaa pääsiäisen teemaan: armoon. Voimme päättää elää toisiamme kohtaan arvostaen ja armahtaen, vaikka kanssaihminen olisi varautunut. Emme tiedä mitä kenenkin taustalla on. Ollaan siis ihmisiksi toisillemme. Kiitos.
Marko Peltola
KD:n kuntavaaliehdokas
24-vuotias politiikan opiskelija
kirjoitus on julkaistu aiemmin
17.4.2021 Keskisuomalaisessa