Kristillisdemokraattisen valtuustoryhmän valtuustokysymys soten toimialajohtaja Ulla Kuitulle

Tartuntatautilain tilapäisen 48a §:n mukaan: ”Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikissa tehtävissä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille tai potilaille, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, joka ei ole osoittanut, että hänellä on rokotuksen tai enintään kuusi kuukautta aikaisemmin sairastetun laboratoriovarmistetun taudin antama suoja covid-19-tautia vastaan.”

Tällä tartuntatautilain pykälällä tavoitellaan erityisesti riskiryhmien suojaamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, joilla ei katsota olevan rokotuksen antamaa suojaa, se voi kuitenkin tarkoittaa, että mikäli korvaavaa työtä ei löydy, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Tämä aiheuttaa ristiriidan Perustuslain 18 §:n kanssa, jonka mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä ja toisaalta myös perustuslain turvaaman yhdenvertaisuuden kanssa.
Kun kyse on pitkälle menevästä perusoikeuksiin puuttumisesta ja kun kaikkia työntekijöitä tarvittaisiin myös palveluiden sujuvaan tuottamiseen, on syytä kiinnittää erityistä huomiota pykälän soveltamiseen ja siihen, miten hyvin pykälä vastaa sille asetettuja tavoitteita.
Laki ei määrittele esim. lähikontaktia tai rokotuksen antamaa suojaa covid-19 tautia vastaan. Hallituksen esityksen 230/2021 mukaan ”lähikontaktin aiheuttamaa tartuntariskiä tulkittaessa on otettava huomioon mm. palvelun luonne sekä tieto mahdollisista uusista viruskannoista ja niiden tartuttavuudesta”. Lainsäätämisen jälkeen on viruskannoissa tapahtunut muutoksia. THL:n mukaan (HS 28.1.) ”rokotuksilla ei nykytiedon perusteella voida merkittävästi estää omikronmuunnoksen tartuntoja, vaan ainoastaan vakavaa tautia.” Vaikuttaakin siltä, että rokottautumisella voidaan nyt lähinnä vaikuttaa rokotteen ottaneen itsensä mahdollisesti saaman taudin vakavuuteen.
Mitä tulee rokotuksen antamaan suojaan, toteaa hallituksen esitys, että rokotesuojaa tulisi ylläpitää mahdollisesti tarvittavilla tehosterokotuksilla. THL:n mukaan kyse olisi kahdesta rokotteesta ja suosituksenmukaisesta tehosteannoksesta, silloin kun henkilö ei ole sairastanut covid-19 tautia. Säädökset ovat siis paitsi lain myös sen esitöiden tasolla hyvin epämääräiset sen suhteen, montako rokoteannosta henkilön tulisi ottaa ja milloin, jotta hänellä olisi rokotteen antama suoja.

Kaupungin on noudatettava vallitsevaa lakia, mutta tulkintojen suhteen ei perusoikeuksia tulisi rajoittaa tarvittavaa enempää. Kysymmekin seuraavia asioita:
Miten kaupunki määrittelee ”lähikontaktin” ja ottaa huomioon em. palvelun luonteen tartuntariskin määrittelyssä esim. sosiaalipalveluissa? Jos lain tarkoittamissa palveluissa työskentelevä voi tehdä työnsä esim. kahden metrin turvaväliä noudattaen ja maskia käyttäen, voiko hän jatkaa työssään ilman rokottautumisvelvoitetta? Jos ei voi, miten tämä perustellaan?
Vaatiiko kaupunki 3. rokoteannosta kaikilta sote-alan työntekijöiltä mukaan lukien ne, joiden ei olisi pakko työskennellä lähikontaktissa riskiryhmään kuuluvien kanssa, ja jos niin millä perusteilla ja mistä ajankohdasta lukien ottaen erityisesti huomioon sen, että myös rokotetut voivat tartuttaa tautia?

Jyväskylässä 13.2.2022
Kaupunginvaltuutetut
Petteri Muotka
Marika Visakorpi
Tapio Puolimatka
Mia Puolimatka