Mia Puolimatka
Tänä vuonna kaupunkistrategian painoarvo on korostunut erityisellä tavalla, sillä uudistunut kuntalaki velvoittaa kaupunkia osoittamaan sen luoman strategian toteutumisen. Strategia on suunniteltu seuraavan neljän vuoden ajalle, ja sen tehtävänä on eräänlaisena kaupungin omana hallitusohjelmana määrittää ne arvot, painotukset ja konkreettiset toimenpideohjelmat, joiden turvin kaupunkilaiset voivat saada palveluja. Maakuntauudistukseen siirtyminen ja siihen virittäytyminen on tuonut strategiaan omat vivahteensa.
Pian hyväksyttäväksi tuotavan talousarvion 2018 viitekehyksessä tulee mahdolliseksi arvioida – ainakin alustavasti – kaupunkistrategian onnistumisia ja sen sisäisiä ristiriitaisuuksia. Lähtökohtaisesti pidämme kaupunkistrategiaa onnistuneena ja selkeänä suunnitelmana, joka voi välittää asukkaille ja yrittäjille käsityksen monipuolisesta, ajan hermolla dynaamisesti kehittyvästä luovasta ja turvallisesta kylästä. Kansainvälisyyden, innovatiivisen yrittäjyyden, koulutuksen, liikunnan, hyvinvoinnin ja kansanterveyden osaamisen keskittymänä Jyväskylällä tulee olemaan näkyvä profiili niin valtakunnallisesti kuin maakunnallisesti. Liikuntapääkaupunkina Jyväskylällä on velvollisuus kiinnittää erityinen huomio terveyden edistämiseen ja päihdehaittojen vähentämiseen.
Jyväskylän tehtävänä on investoida erityisesti asukkaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen, joiden realistiset ääriviivat voimme nähdä yhä selkeämmin ensi vuodeksi suunnitellun talousarvion kautta. Resurssiviisautta on hoidettu kaupungissa jo tähän mennessä mallikkaasti, mutta onko tämä kaupunki neljän vuoden kuluttua paras paikka oppia ja elää? Millaista tasapainoa Jyväskylällä on tarjota asukkailleen? Pääsevätkö kaikki varmasti junaan?
Strategiassa aiheellisesti korostettu tasapainoon pyrkimisen tila edellyttää yleisesti hyväksyttyjen ja objektiivisesti olemassa olevien normien lisäksi avoimuutta, työtä ja keskinäistä kunnioitusta. Päinvastoin kuin nykyaikana kuulee usein väitettävän, normien hajoaminen tuottaa väistämättä suvaitsemattomuutta ja syrjäytymistä tarkasteltavista kokemusulottuvuuksista riippumatta – siis taloudellista ja henkistä epätasapainoa. Siksi nostamme tässä tarkastelussa keskiöön kaupunkistrategisen kärjen osallistuvista ja hyvinvoivista asukkaista, joihin lukeutuvat myös elämästä syrjäytyneet sekä vammaiset ihmiset. Nämä ihmiset jäävät usein mittareiden ulottumattomiin marginalisoituen eriarvoisuuden tuntemattomiksi muutostekijöiksi. Niin selkeä ja virtaviivainen kuin kaupunkistrategia onkin, muodostaa se tässä kohtaa itselleen mahdollisen kompastuskiven. Kaupunkistrategia voi kompastua niin yhdenvertaisuuden kuin kulttuurisen moninaisuuden pyrkimyksiinsä, koska kulttuurisen moninaisuuden käsite voidaan ymmärtää kaksinaisesti.
Aloitan yhdenvertaisuudesta: Jyväskylän kaupunkistrategiasta puuttuu erillinen yhdenvertaisuussuunnitelma. Tällainen yhdenvertaisuussuunnitelma takaa sen, ettei eri tavoin erilaisten ihmisten tarvitse kokea itseään syrjäytyneiksi. Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien vammaissopimuksen mukaan esteettömyys osallisuuteen on uusi nimeltä mainittu ihmisoikeus. WHO:n 2015 julkaiseman raportin mukaan 15 % ihmisistä on toimintarajoitteisia ja yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan nämä 15 % ovat kokeneet pääongelmakseen syrjinnän. Suomessa ratifioitua vammaissopimusta rikkova taho loukkaa usein myös sen rinnalla vaikuttavaa erillistä yhdenvertaisuuslakia vastaan.
Yhdenvertaisuuslain edellyttämät oikeudet ovat joutuneet myös kaupunkimme talousarvion kynsiin. Kaupunginjohtajan esittämän talousarvion mukaan vuoden 2018 säästöt kohdistuvat sosiaalipalveluiden ostopalveluiden käytön rajaamiseen, jolloin odotusajat palveluihin pitenevät. Tämä merkitsee kohtalokasta pullonkaulaa terapioille ja tuille, joiden tehtävänä on ennaltaehkäistä asiakkaan syrjäytymistä tasa-arvoisesta osallisuudesta. Vammaissopimuksen artikla 3 mukaan valtion ja kunnan on yhdenvertaisuuden lisäksi kunnioitettava esimerkiksi vammaisen lapsen kehittyviä kykyjä ja hänen identiteettiään. Myös sivistystoimessa käytännön arki ja laki edellyttävät määrätietoisia askelia ohjaajien, tarvikkeiden ja oppimateriaalien määrän kasvattamiseen.
Yhdenvertaisuuden rinnalla mainittu kulttuurinen moninaisuus tuottaa haasteita kaupunkilaisille jo sen tulkintavaiheessa. Tarkoitammeko kulttuurisella moninaisuudella monikulttuurisuutta eli sitä, että kaupunki on luvannut sitoutua huomioimaan kaikki ihmis- ja asiakasryhmät sen vaikutusalueella siten, että se yhdenvertaisuuslain velvoittamana pitää huolta myös syrjäytyneistä, päihderiippuvista tai vammaisista ihmisistä?
Vai tarkoitammeko kulttuurisella moninaisuudella kulttuurista muunneltavuutta, jolloin joudumme tilanteeseen, jossa yksin puhe, kokemus ja kieli olisivat määrittämässä ja muokkaamassa todellisuutta omien halujemme ja ideologisesti värittyneiden pyrkimystemme mukaan? Johtopäätökset on tällaisessakin tulkinnassa uskallettava viedä niiden loogiseen päätepisteeseen saakka: jos emme tällaisen moninaisuuden viitekehyksessä puhu syrjäytyneistä ja vammaisista, heitä ei ole olemassa; jos emme anna heille palveluja, he eivät tarvitse niitä; jos opetamme heidät vaikenemaan, he pysyvät vaiti.
Kaupunki on valinnan edessä. Talousarvion 2018 antamien suuntaviivojen perusteella tiedustelemme vielä, mikä on kaupungin tulkinta hyvinvoivien ja osallisten asukkaiden kärjessä määritellystä yhdenvertaisuudesta ja kulttuurisesta moninaisuudesta? (Onko normeista vapaa kulttuurinen moninaisuus antanut Jyväskylälle erityisen vapauden muokata todellisuus sellaiseksi, etteivät siihen unelmaan mahdu enää tarvitsevat ja erityisellä tavalla tukea kehitykseensä tarvitsevat ja syrjäytyneet ihmiset?) Toivomme, että niin kaupunkistrategia kuin talousarvio tulee huomioimaan jokaisen asukkaan tasavertaisena vaikuttajana, oppijana ja päätöksentekijänä. Tällainen tasapaino synnyttää luottamusta, elinvoimaa, ja menestystä koko kaupunkiin.
Näillä huomioilla Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on hyväksymässä tänä syksynä päivitetyn kaupunkistrategian – ilman mittareita – vuosille 2017-2021.