(Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran sanomalehti Keskisuomalaisessa 2.10.2020)
Yhteiskuntaamme rakentaneiden ikäihmisten määrä tulee kasvamaan Jyväskylässä merkittävästi tulevina vuosina. Kun yli 75-vuotiaita on tällä hetkellä noin 11.000, arvioidaan heidän määränsä kasvavan vuoteen 2025 mennessä noin 3.500 hengellä ja vuoteen 2040 mennessä lähes kaksinkertaistuvan. Seniorikansalaisten pitkä elämänkokemus sekä heidän panoksensa niin jälkikasvun hoitoapuna kuin vapaaehtoistyössä on ollut ja tulee olemaan korvaamaton. Toimintakyky säilyy useilla hyvänä yhä pidempään ja mahdollistaa monenlaisen osallistumisen. Toimintakyvyn ylläpito ja sen tukeminen onkin monella tapaa tärkeä asia.
Samanaikaisesti on selvää, että myös palvelutarve tulee kasvamaan ja siitä on huolehdittava. Tehtävää sen äärellä riittää niin nykyiselle kuin tulevalle valtuustolle. Sosiaali- ja terveyslautakunta esitti talousarvioehdotuksessaan yksimielisesti 4,5 miljoonan euron lisäystä ikääntyneiden palveluasumiseen, jotta pelkästään kasvavaan palvelutarpeeseen voitaisiin vastata. Kaupungin erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa on syytä rehellisesti todeta, että mikäli valtuusto esityksen hyväksyy, saattaa se yhdessä muiden kriittisten kohteiden kanssa merkitä verojen korottamista. Tämän tarpeen ohittaminen olisi kuitenkin vastuutonta.
Toisaalta emme voi ajatella, että asiat hoituisivat vain veroratkaisuilla eikä niihin tule turvautua kevyin perustein. Aivan oleellista on, että tulopohjan muun vahvistamisen lisäksi puretaan tarpeettomia raja-aitoja ja mietitään, onko olemassaoleva tapa toimia paras mahdollinen. Erityisesti ikääntyneiden asumisen suhteen on jo tehty ja meneillään tärkeää kehittämistyötä kotihoidon ja palveluasumisen välille. Jason yhteisöllisistä Ilona-senioritaloista on saatu erinomaisia kokemuksia ja ne ovat hyvä esimerkki kevyemmin tuetusta asumisesta. Myös sukupolvirajat ylittäviä ratkaisuja kannattaa tutkia. Voisivatko esim. opiskelijat olla auttamassa ikäihmisiä ja saada molemminpuolisen hyvän mielen lisäksi kenties jotain kompensaatiota vuokrassa? Hyvinvointikeskuksista onkin jo kaavailtu tulevan eri sukupolvien kohtaamispaikkoja.
Kotihoidon haasteena on koettu tiivis työtahti ja pikaiset piipahdukset. Etähoiva voi sopia joihinkin tilanteisiin avuksi, mutta tärkeintä olisi edelleen kehittää sitä, että matkat ja kirjaukset eivät veisi paljon aikaa itse asiakastyöstä.
On ollut ilo havaita, että korona-aika on myös herättänyt halua auttaa ikääntyneitä naapureita. Toivon mukaan siitä voi tulla pysyvämpikin ilmiö. Esim. ulkoilu- tai kuljetusapua tai ihan juttuseuraa voi monikin tarjota tuntemilleen ikäihmisille. Huolenpito apua tarvitsevista ikääntyneistä asukkaista toimii parhaiten silloin, kun mukana ovat niin omaiset, kaupungin palvelut, kuin luotettavat lähimmäiset.
Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Jyväskylä