Jyväskylä sai kyseenalaista mainetta 18.4. Ylen esittämässä MOT-ohjelmassa. Aiheena oli vammaisten avustajapalveluiden saanti ja työnantajana toimiminen. Ohjelmassa oli moniakin asioita, mistä heräsi ajatuksia, mutta tässä kirjoituksessani nostan esiin vain joitain.

Avustajan löytäminen Jyväskylässäkin on suuri ongelma, olipa työnantajana kuka hyvänsä.

Jos työhön ei liity lääkkeiden annostelua, vaan perheen arjessa auttamista, olisi lähihoitajuuden kriteeri purettava vähintääntapauskohtaisesti.

Jyväskylässä on oppilaitoksia, joiden kanssa uskoisin voitavankehittää lyhyempää avustajakoulutusta, jolla avustajan työn laatua voitaisiin varmistaa ja saada lisää avustajia työmarkkinoille.

Ohjelmassa tuotiin esiin myös palkkaus, se on tärkeä tekijäammatin vetovoimassa. Jos ongelman ratkaisuun on tahtoa, löytyy varmasti myös keinoja.

Jos johonkin palveluun on oikeus, ja se on myönnetty aivan kuten pitääkin, on palvelumuotoilu mennyt pieleen, jos sen saaminen edellyttää voimavaroja, joita ei ole.

Jos älyllisesti kehitysvammainen pystyy toimimaan itse työnantajana, on hän yllättävän kykenevä. Voisiko samalla logiikalla vaikkapa näkövammaiselta edellyttää näkemistä palvelun saamiseksi?

Ohjelmassa esiintynyt perhe, jossa oli kaksi autistista kehitysvammaista tytärtä, oli jaksamisen äärirajoilla. Tuollaisesta tilanteesta on kohtuutonta edellyttää, että kukaan jaksaisi hoitaa yhtään ylimääräistä työtä, edes paperityötä. Jos vanhemmat väsyvät, siinä vaiheessa puhutaan moninkertaisista kustannuksista.  Toivon todella, että tämän perheen tilanteeseen on jo tartuttu, ja apua heille saatu.

Haluan myös uskoa, että tulevalla hyvinvointialueella ohjelman esiin tuomat epäkohdat otetaan entistä paremmin huomioon.

Silja Alankola
Kirjoittaja on Keski-Suomen Autismiyhdistys ry:n puheenjohtaja ja Jyväskylän Kristillisdemokraattien johtokunnan jäsen.