Yhteisöllisempää asumista

27.4.2021 | MIELIPIDE

Yhteisöllinen asuminen ei ymmärrettävästi nyt ole hittituote, mutta talot tulisikin rakentaa aikaa kestäviksi. Yksinäisyys on muuttumassa pian yhtä tappavaksi taudiksi kuin sydän- ja verisuonitaudit. Itse asiassa sen on joissain tutkimuksissa todettu yhtä tappavaa olevankin. Syy-yhteys useisiin patologioihin on todettu selväksi. Tämän maksaa lopulta kunta.

Kortepohjan ylioppilaskylä, jossa nyt asun, on esimerkki yhteisöllisestä asumisesta myös korona-aikaan: Erilaiset harrastuskerhot ja yhteisöllinen saunominen kukoistivat myös pandemian rauhallisemmissa vaiheissa. Kaikki on lähtenyt siitä, että taloyhtiö on jo alunperin varannut tiloja erilliseen yleiseen käyttöön, joko varausjärjestelmillä tai ilman. Asukkaita kuunnellaan. Nyt korona-aikaan varausjärjestelmillä pääsee opiskelutilaan, kuntosalille tai pesemään pyykkiä. Viimeksi mainittu olisi kannattavaa myös muissa taloyhtiöissä, koska se toisi säästöhalukkaita vuokralaisia.

Niin, raha on ensimmäinen sana, jota tällaisiin ideoihin saa kuulla vasta-argumenttina. Kuinka paljon kuitenkin maksavat toimintakyvyttömät asukkaat tai häiriköivät asukkaat, joiden sotkemisesta naapurit eivät välitä? Kuinka paljon maksaakaan turha yhteinen veden ja sähkön käyttö, joiden kustannuksen fiksuun jakamiseen meillä jo olisi tarvittava tietotaito?

Toinen vasta-argumentti fiksumpaan asumiseen on vaikeus muuttaa ihmisten tapoja. Kuitenkin vähintään tieto ja tietotekninen valvonta yhteisistä säästöistä mitä luultavimmin saisi ihmiset toimimaan yhteisöllisesti. Vuokran maksu yhteisistä tiloista on mahdollista jakaa. Yhteisöllisten tilojen käyttöastetta voidaan tarvittaessa pitää korkealla, mutta pienikään käyttöaste ei tule maksamaan mitään, kun kustannukset jaetaan. Esimerkiksi kerhohuone on mahdollista rakentaa tavan mukaisesti kerrostaloon. Myös kattotiloja käytetään tällä hetkellä huonosti, vaikka ne tarjoaisivat etenkin kesällä erityisen hyvän foorumin talon asukkaille ilmaiseksi. Mikäli tilojen käyttöaste on liian matala, niin niiden tilalle saa helposti tavallisia asuntoja.

Jo pelkästään yksi palkattu tai palkaton aktiivi riittää kokoamaan ihmisiä. Taloyhtiö voi koordinoida sekä tiedottaa. Jyväskylän kunta voisi tukea yhteisöllistä asumista esimerkiksi suoraan rahalla tai sertifikaatilla. Kunta voisi myös tavan mukaan jakaa aina vähemmän tukea rakennushankkeille, joita ei ole tehty yhteisöllisiksi. Miksi me haluamme edelleen ylläpitää taloyhtiöissämme ummehtuneita ja hintavia käytäntöjä?

Marko Peltola
opiskelija ja kuntavaaliehdokas, Kristillisdemokraatit

kirjoitus on julkaistu aiemmin
huhtikuussa 2021 Suur Jyväskylän Lehdessä 

Koulukiusaaminen, vapaus ja vastuu

21.4.2021 | MIELIPIDE

Voinet kummaksua vahvoja mielipiteitäni, mutta minulla on aiheesta hyvin läheistä kokemusta. Se ei kuitenkaan tarkoita vihaamista tai sitä, että en yrittäisi ymmärtää muita mielipiteitä; että en arvostaisi myös toisia.

Näen, että tässä on juuri siitä pohjimmiltaan kysymys – Osaammeko ratkoa konflikteja: Osaammeko olla arvostavia ja armahtavia toisillemme? Miten opetamme lapsiamme? Esimerkillämme on merkitystä. Esitän pari keskeisintä yksinkertaista ratkaisua kiusaamiseen. Ne sopisivat myös tänne Jyväskylään.

Lasten täytyy oppia tulemaan toimeen toistensa kanssa jo varhain. Tutkimusten mukaan lapsille otollisin ikä olla opittuna keskeiset vuorovaikutustaidot samanikäisten kanssa, on neljä vuotta. Annetaan mahdollisuus tähän. Ei liian suuria päiväkotiryhmiä: Olisi aika nostattaa ja tukea perhehoitoa sekä yhdistyksiä.

Entä sitten ne koulut? Niissä lapsille pitäisi turvata kasvurauha. Vallitseva ideologia korostaa vapautta vastuun sijaan. Seta pääsee hämmentämään lapsia kertomalla, että heidän tulisi voida ajatella itsestään minkä vain sukupuolisena ja toimia sen mukaan. En ymmärrä, miksi opetushallitus ajaa Setan ohjeistusta kouluihin seksuaalikasvatuksen osalta.

Vaikka puhun armosta ja ymmärtämisestä, niin se ei tarkoita, ettei annettaisi selkeitä rajoja ja rangaistuksia niiden ylittämisestä. Nimenomaan toisinpäin.  On monesti rangaistus, ja vielä käsittämätön sellainen, kiusatulle, että kiusaaminen vain jatkuu, vaikka itse kiusaamisen sijaan voitaisiinkin puhua mieluummin väkivallasta. Näin on voinut mennä vuosia ja kun luokka tietää, että rangaistukset ovat helliä, kukaan ei uskalla kertoa. Rangaistuksia olisi tiukennettava varsinkin tällaisessa tilanteessa ja koulua pitäisi kiusatun sijaan vaihtaa kiusaajan. Jopa koulusta erottamisen tulisi olla mahdollista.

Kiusaaminen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, että sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita vielä vuosia sen jälkeen. Altavastaajan ja varuillaan olijan rooli jää päälle. Minulla kävi juuri näin yhdeksän vuotta kestäneen kiusaamisen jälkeen, mutta toivuin. Monilla kiusaaminen jatkuu vielä aikuisten maailmassa. Näin pääsiäisen aikoihin tämä teksti on hyvä lopettaa pääsiäisen teemaan: armoon. Voimme päättää elää toisiamme kohtaan arvostaen ja armahtaen, vaikka kanssaihminen olisi varautunut. Emme tiedä mitä kenenkin taustalla on. Ollaan siis ihmisiksi toisillemme. Kiitos.

Marko Peltola
KD:n kuntavaaliehdokas
24-vuotias politiikan opiskelija

kirjoitus on julkaistu aiemmin
17.4.2021 Keskisuomalaisessa

Yhteiskunnan tuntemus on turvapaikanhakijan oikeus ja velvollisuus

21.3.2021 | MIELIPIDE

Jyväskylän kaupunginhallitus antoi hiljattain lausunnon selonteosta kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista. Selonteossa oli useita hyviä kotoutumisen edistämiseen tähtääviä esityksiä, joita kaupunki kannatti. Siihen sisältyi myös seuraava esitys: ”Hallitus lisää turvapaikanhakijan vastaanottopalveluihin sisältyvän opintotoiminnan velvoittavuutta. Turvapaikanhakijalta tulee edellyttää suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, sääntöjen sekä arvojen tuntemusta. Tämän varmistamiseksi tulee olla koe.”

Kaupungin lausunnossa esitettiin, ettei kaupunki tällaista koetta kannata. Kristillisdemokraatit esittivät Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten kannattamana, että koe tulisi järjestää, mutta esitys hävisi äänin 7-6. 

Kotoutumisen keskeisiä elementtejä ovat suomen kielen oppiminen, työ- tai opiskelupaikan saaminen sekä suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, arvojen ja sääntöjen tunteminen. On tärkeää, että maahanmuuttajat laajemminkin saavat tietää suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä periaatteista kuten vaikkapa työntekijän oikeuksia, tavanomaisia rikoksia, sanan- ja uskonnonvapautta ja muita perusoikeuksia ja toisaalta velvollisuuksia koskevista säännöksistä. Erityisen tarpeellista tämä on haavoittuvassa asemassa oleville. Esimerkiksi perheväkivallan rangaistavuus ja toisaalta avunsaantimahdollisuudet on tärkeä tietää. Tietoa tarvitaan myös monista käytännön asioista.

Miksi kokeen järjestäminen olisi sitten tarpeen? Turvapaikanhakijatkin ovat heterogeeninen ryhmä niin oppimisen edellytysten kuin oppimismotivaation kannalta. Osa hoitaa opinnot hienosti, osalla motivaatiossa ja oppimisessa on haasteita. Vaikka suomalainen yhteiskunta –kurssille osallistuminen on nytkin pakollista, on osallistuminen silti vaihtelevaa. Aiheettomista poissaoloista tulevat seuraamukset vaihtelevat niin ikään eikä oppimista testata. Velvoittavuutta on siis syytä lisätä. Kokeen järjestäminen luotettavalla tavalla korostaisi opiskelun ja asioiden omaksumisen tärkeyttä. 

Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että jokainen turvapaikanhakija saa tarpeelliset tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta kotoutumisen pohjaksi. Itse kukin meistä voi puolestaan edesauttaa niin turvapaikanhakijoiden kuin muidenkin maahanmuuttajien kotoutumista tutustumalla heihin ja tutustuttamalla heitä maahamme ja kulttuuriimme.   

Petteri Muotka
kaupunginvaltuutettu (kd)
kaupunginhallituksen jäsen
kuntavaaliehdokas

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)
ryhmäpuheenjohtaja
kuntavaaliehdokas

kirjoitus on julkaistu aiemmin
20.3.2021 Keskisuomalaisessa

Uskonnonopetus on tärkeää edelleen

10.3.2021 | MIELIPIDE

Peruskoulun uskonnonopetuksesta ja sen uudistamisesta on käyty paljon keskustelua. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että uskonnonopetus ei kuulu enää lainkaan kouluun, toiset kannattavat kaikille yhteistä katsomusainetta. Nykyisen mallin kannattajiakin löytyy. Tällä hetkellähän valtaosa oppilaista osallistuu evankelisluterilaiseen uskonnon opetukseen. Ev.lut. kirkkoon kuulumattomat voivat halutessaan opiskella elämänkatsomustietoa, ja muille uskonnoille oman uskonnonopetusta tarjotaan, kun oppilaita tunneille löytyy vähintään kolme. Uskonnonopetus ei tällä hetkellä ole tunnustuksellista, vaan tietopuolista opetusta, joka ei vaadi sitoutumista kyseiseen uskontoon.

Mielestäni uskonto on edelleen niin tärkeä aihe, että sitä tulee opettaa peruskoulussa. Kun maailman väestöstä noin 90% kuuluu jonkun tietyn uskontokunnan piiriin ja vain noin 10% on uskonnottomia, nämä luvut jo kertovat uskonnon merkityksestä maailmassa. Kun peruskoulussa opetetaan lapsia ymmärtämään ympäröivää maailmaa eri puolineen, miksi siellä ei käsiteltäisi uskontoa? Uskonto liittyy elämän suuriin kysymyksiin, arvoihin ja etiikkaan. Näiden asioiden pohtiminen tukee lasten kasvua ihmisinä ja auttaa myös elämän merkitystä mietiskeleviä nuoria pohdinnoissaan.

Minkälaista sitten uskonnonopetuksen kuuluisi olla? Mielestäni oman uskonnon opettaminen on perusteltua, kun perheessä on uskonnollinen vakaumus tai kuulutaan tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Elämänkatsomustieto sopii vaihtoehtona uskonnottomille perheille. Tämä ei ole päättämistä lapsen puolesta, mihin tämän tulee uskoa! On sanottu, että uskonnon voi nähdä ikään kuin kielenä. Kun ensin oppii ymmärtämään omaa uskontoaan (kuin äidinkieltä), voi sitä kautta oppia ymmärtämään myös muita uskontoja. Ja lopulta lapsi pääsee kyllä itse valitsemaan, mihin tahtoo uskoa!

Oman uskonnon opetuksen saaminen on lapsen perusoikeus! Mutta omasta katsomuksesta riippumatta, jokaisen uskonnon ja myös elämänkatsomustiedon opetukseen pitää kuulua jossain vaiheessa tutustuminen muihin uskontoihin ja katsomuksiin! Ja ajattelen, että tietopohjaisen tutustumisen lisäksi tähän sopii hyvin myös vierailut, joissa joku tai jotkut tuon katsomuksen edustajat kertovat itse, mikä tässä vakaumuksessa on heille tärkeää. Näissä kohtaamisissa oppilailla on hieno mahdollisuus opetella kunnioittavan dialogin käymistä eri maailmankatsomusten ja niiden edustajien kanssa. 

Opetusministeri Jussi Saramo on sanonut, ettei oppilaiden jakaminen eri opetusryhmiin uskonnon perusteella kuulu enää tälle vuosituhannelle. Hän ilmeisesti kokee tämän jaon jonkinlaisena ”lokerointina” ja leimaavan oppilaita. Mutta mielestäni perheen maailmankatsomuksen huomioiminen ja kunnioittaminen uskonnonopetusta järjestäessä on ennemminkin juuri oikeanlaista ”katsomussensitiivisyyttä”. Uskonnollista vakaumusta ei tule nähdä lähtökohtaisesti negatiivisena asiana! Lapset oppivat, että saa olla kristitty, muslimi tai uskonnoton ja silti voimme kunnioittaa toisiamme!  Tämä on mielestäni suurempaa suvaitsevaisuutta kuin se, ettei uskonnosta puhuta lainkaan erilaisuuden huomioimisen nimissä. 

Suomen uskonnollinen kenttä on toki muuttunut ajan saatossa, mutta edelleen noin 70% suomalaisista kuuluu johonkin kristilliseen kirkkokuntaan. Siksi mielestäni kristinuskolla on vieläkin erityinen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän tähden on perusteltua, että jokainen Suomessa opiskeleva lapsi saa tietoa kristinuskon ”kertomuksesta” ja kristillisistä perinteistä maassamme, osana uskonnonopetusta ja kulttuurikasvatusta!

Heini Jimmy
koulunkäynninohjaaja
kuntavaaliehdokas, KD, Jyväskylä 

kirjoitus on julkaistu aiemmin
10.3.2021 Keskisuomalaisessa

Korona-aikaan voimaa Kyösti Kallion sanoista

27.2.2021 | MIELIPIDE

(Julkaistu ensin Ksml 27.2.2021)

Kuva YLEn arkisto.

Näin korona-aikaan monella meistä on ollut aikaa käydä jokainen omassa kodissa lävitse kaappeja ja laatikoita, jotka ovat kiireisen arjen keskellä jääneet unholaan.

Näin olen myös itsekin tehnyt ja löytänyt monenlaisia arvokkaita ja vähemmän arvokkaita lippusia ja lappusia sekä kortteja ja kuitteja. Joskus vuosia sitten saamani kortti löytyi yhden laatikon perukoilta ja innoitti minut kirjoittamaan tämä tekstin.

Kortissa luki presidentti Kyösti Kallion rukous Suomen puolesta talvisodan aikana. Näinä vaikeina korona aikoina olen usein miettinyt aivan samoja asioita kuin silloin joskus presidenttimme Kyösti Kallio.

Kallion rukous vuodelta 1940 on käypä mielestäni myös tähän päivään ja tähän vaikeaan aikaan.

”Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen”, Kallio rukoilee ja pyytää:

”Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.”

KALLION RUKOUS kannattaa kaivaa esille, jotta me jokainen muistaisimme myöskin kiittää tästä kotimaastamme, kuinka hienosti hallituksemme on osannut junailla näitä asioita, että osaisimme kiittää siitä hyvästä mitä meillä on.

Pääasiassa olemme saaneet täällä Suomenmaassa olla turvallisin mielin tämän koronan keskellä, terveydenhuoltomme on pelannut aivan upeasti, rokotuksia olemme saaneet niin paljon kuin se on ollut mahdollista, eikä tämänhetkinen rokotustahti ole kiinni kuntien terveydenhuollosta, vaan rokotteiden saatavuudesta.

Meidän täytyy jokaisen nyt puhaltaa yhteen hiileen, jotta saamme myös kuntavaalit kunnialla lävitse, ja saisimme jatkaa tätä elämäämme täällä rakkaassa kotimaassa turvallisin mielin.

Minulla on tapana toivottaa kaikille aina Enkeleitä, niin myös tällä kertaa. Valoisaa kevättä!

Raija Sipinen

Kirjoittaja kuntavaaliehdokas (kd.) Jyväskylässä.

Siivet syrjäytymiseltä katkaistava ajoissa

22.2.2021 | MIELIPIDE

Julkaistu Keskisuomalaisessa 20.2.2021

”Jokaiselle ihmiselle tulee antaa mahdollisuus elää elämäänsä, koska tuo elämä ei ole kenenkään toisen elämää.” Näin kommentoi eräs oppivelvollisuutensa vasta päättänyt nuori korostaen jokaisen perusoikeutta elämään ominaisuuksiin, taustaan, sairauteen tai vammaisuuteen katsomatta. Samalla kyseinen nuori osui maamme sisäistä turvallisuutta uhkaavaan aikapommiin: syrjäytymiseen. Esimerkiksi Helsingin Koskelan traagisiin tapahtumiin johtanut 16 -vuotiaan kiusaamishelvetti päättyi tavalla, joka haastoi peruskoulun tukirakenteet pelkäämättömään itsearviointiin. Löytyikö tukiviidakon mustista laatikoista jotakin, johon olisi tullut reagoida vielä nopeammin? Jos löytyi, niin miksi kukaan ei jaksanut, ehtinyt tai huomannut reagoida? Olisiko aikaa ollut voitettavissa vielä muutama kuukausi, jolloin nuoret olisivat siirtyneet tahoilleen opiskelemaan ja uusi ympäristö voinut puhkaista pahuudeksi paisuneen kuplan?

Opetushallituksen raportti (2019:14) tulevaisuuden osaamisrakenteesta 2035 ennustaa opiskelijoiden tarvitsevan erilaisten tietoteknisten taitojen lisäksi itseohjautuvuuden, ongelmanratkaisukyvyn, luovuuden, kokonaisuuksien hallinnan ja oppimiskyvyn lisäksi sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja. Samalla opettajilta edellytetään kasvavissa määrin perusdigitaitoja, työelämäosaamista, innostamis- ja motivointikykyä sekä dialogia ja ymmärrystä rakentavia eettisen ajattelun taitoja. Pohja näiden taitojen syntymiseksi luodaan lapsuuden kiintymyssuhteissa ja peruskoulussa, jossa työskentelevä henkilökunta on sitoutunut oppilaan parhaan edistämiseen myös silloin, kun oppilas on kuormittunut erilaisten päällekkäistyneiden oppimisvaikeuksien takia. 

Jyväskylän kaupungin päätös esiopetuksen laajentamiseksi 5 -vuotiaisiin on hyvä asia ja se tukee oppimista syrjäytymistä ehkäisten: tuen tarpeet voidaan tunnistaa ja paikata riittävän ajoissa, jolloin peruskoulun tarjoama kokonaisvaltainen oppimisen tuki voi kohdistua tehokkaammin ja tarvittaessa koko perheeseen. Oppilashuolto voi tällöin toimia oikearytmisesti oppilaan hyvinvointia vahvistaen. Myös tehostetun ja erityisen tuen pienryhmien tarve on kasvanut peruskoulussa. Joustavan perusopetuksen (JOPO) luokissa toiminnallisesti oppivat nuoret löytävät työelämäjaksojen aikana arkielämän taitoja ja itsetuntoa vahvistavia kokemuksia. Vammaisten lasten opetuksessa on huomioitava laadukkaat ja itsenäistä elämää tukevat innovatiiviset oppimisympäristöt (esimerkiksi ETY -luokka), jotka valmentavat ammatillisia opintoja varten.

Jyväskylän kaupungin tulee jatkossakin varmistaa koulutuksellisen hyvän jakautuminen tasa-arvoisesti erilaisten oppijoiden kesken. Näin erilaisten perheiden ylisukupolviset tai oppilaan henkilökohtaiset oppimisen haasteet eivät pääse etäännyttämään heitä tosiasiallisesta potentiaalistaan. Peruskoulun päättyessä jokaisen oppilaan siivet olisivat vahvistuneet niin paljon, ettei kukaan heistä jäisi laatikon pohjalle. 

Mia Puolimatka

kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu

Kuntavaaliehdokas (KD)

Lapsen päihteidenkäyttö ja vanhempien hätä

20.2.2021 | MIELIPIDE

Päihteidenkäytön haittoja kokevien perheiden tukeminen on ollut maassamme huomattavan vähäistä ongelman laajuuteen nähden.

Päihderiippuvuudessa kuten myös muissa riippuvuuksissa on usein kyse ylisukupolvisesta jatkumosta, joka voidaan katkaista parhaiten, jos vaikutetaan koko perhesysteemiin.

Lapsen päihteidenkäyttö paljastuu ja ongelman suuruus selviää vanhemmalle yleensä vasta, kun käyttö on jatkunut pidemmän aikaa. Vanhemmat voivat jäädä yksin ilman tukea erityisesti silloin, kun lapsi ei ole hoidon piirissä.

Lapsen päihteidenkäytön tuottama hätä aiheuttaa kuitenkin vanhemmille ahdistuneisuutta, masennusta ja elämänhalun kadottamista ja työssä jaksaminenkin saattaa vaarantua.

LAPSEN päihteidenkäyttöä voi olla vaikea ottaa puheeksi terveydenhuollossakin.

Lapsen päihteidenkäyttö imaisee vanhemman mukaansa vieden suuren osan heidän voimavaroistaan. Elämä saattaa pyöriä päihteiden käyttäjän ja hänen riippuvuutensa ympärillä, jolloin läheiselle voi kehittyä epäterve suhde päihderiippuvaista kohtaan.

Vanhempi käy usein samankaltaisen toipumisprosessin kuin päihteitä käyttäväkin. Huumeenkäytöstä riippuvaisen lapsen vanhempi joutuu kysymään itseltään, miten paljon voin auttaa uupumatta itse ja vajoamatta itse samaan liejuun ja tuskaan.

Vanhempi joutuu kysymään myös, miten hän voi olla lapsensa tukena toimimatta hänen päihteidenkäyttönsä mahdollistajana.

VERTAISTUKIRYHMIÄ vanhemmille on ollut tarjolla vähän. Jyväskylän seurakunta järjestää vanhemmille vanhempien vertaistukiryhmiä (nimeltään Vanhemmuudenkaari) sekä Sepän Kipinässä on viikoittain perheklubi-ryhmiä, joihin vanhemmat ovat tervetulleita. Korona-rajoitukset huomioiden.

Vanhempi auttaa lastaan parhaiten auttamalla itseään. Jos vanhempi uupuu liikaa hänen on vaikea pitää huolta lapsesta tai perheen muista jäsenistä.

Omasta jaksamisesta huolehtiminen ei ole itsekyyttä, vaan välttämättömyys. Tähän päästäkseen moni vanhempi tarvitsee ammattilaisen ja vertaisten tukea.

Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja kuntavaaliehdokas (kd.) Jyväskylässä.

(Kirjoitus on julkaistu ensin ksml)

Sukupuolihämmennys tasa-arvokysymyksenä

19.2.2021 | MIELIPIDE

Mielipidekirjoitus, Tapio Puolimatka

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vaatii lausunnossaan valtioneuvostolle 21.1.2021 vahvistamaan lasten sukupuolta koskevaa itsemääräämisoikeutta eli ”lasten oikeutta omaan koettuun sukupuoleen (..) niin lainsäädännöllä kuin muillakin keinoin”. Pekkarisen mukaan ”lapsilla tulee olla tosiasiallisia ja tehokkaita keinoja saattaa kokemansa tasa-arvon ja syrjinnän loukkaukset käsiteltäväksi toimivaltaisessa viranomaisessa”.

Pekkarinen ei näe lasten sukupuoliahdistusta ensisijaisesti kehityspsykologisena tai psykiatrisena ongelmana vaan ihmisoikeus-, tasa-arvo- ja syrjintäkysymyksenä.

Tällöin vanhemmat voidaan nähdä uhkana lasten oikeuksien toteutumiselle, sen sijaan että heitä arvostettaisiin omien lastensa ensisijaisina kasvattajina.

Jos vanhemmat yrittävät suojella lapsiaan joukkoliikkeeksi paisuneelta nuorten sukupuolihämmennykseltä, heidät pitäisi tämän ajattelun mukaan altistaa tehokkaiden viranomaistoimenpiteiden kohteeksi.

JOS PEKKARINEN tarkastelisi suomalaistyttöjen lisääntynyttä sukupuoliahdistusta psykiatrian tai vaikkapa sosiaalipsykologian näkökulmista, hän ehkä vaatisi hallitusta teettämään selvityksen nuorten sukupuoliahdistuksen lisääntymisestä, kuten Ruotsissa ja Englannissa on tehty.

Hän kuitenkin sivuuttaa tämän näkökulman. Hän ei näe ongelmaa siinä, että muun muassa autistiset, masentuneet ja kiusatut tytöt alkavat yhtäkkiä haaveilla rintojen poistosta ja hormonihoidoista.

SOSIAALI- JA terveysministeriön alaisen Palveluvalikoimaneuvoston (Palkon) näkökulma on erilainen. Sen tuoreiden hoitosuositusten mukaan sukupuoliristiriidasta kärsivien ”ensivaiheen hoito on kaikissa ikävaiheissa psykososiaalinen tuki”.

Palkon mukaan sukupuoliahdistuneiden nuorten ensisijainen hoitopaikka ei ole transpoliklinikka vaan oman kunnan perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito:

”Sukupuoliristiriidasta kärsivillä on keskimääräistä enemmän psykiatrista sairastavuutta kuten masennusta ja sosiaalista ahdistuneisuutta ja näiden hoito tulee olla järjestettynä ennen sukupuoli-identiteetin selvittämistä ja tarvittaessa sen aikana.”

Palkon suositukset perustuvat laajaan tutkimusaineistoon. Palko ei suosittele, että alaikäisten tulisi saada vaihtaa juridinen sukupuolensa, tarvittaessa vaikka oikeusprosessin avulla.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen professori ja kuntavaaliehdokas (kd.).

(Kirjoitus julkaistu ensin ksml)

Saunakulttuurin ja hyvinvoinnin Jyväskylä

8.2.2021 | MIELIPIDE

(Mielipide julkkaistu: Keskisuomalainen 4.2.2021)

Jyväskylä on vetovoimainen kaupunki elää, opiskella ja työskennellä. Mielikuva matkailukohteena on valju ja vaikeasti nimettävissä. Mistä Jyväskylä tunnetaan? Brändiä nyitään milloin mihinkin suuntaan: Suomen liikuntapääkaupunki, Suomen Ateena, Aallon kaupunki ja Keski-Suomen veturi. Kaupungin matkailubrändi on kuin marionetti, joka ei tiedä, millä koreografialla tanssia ja miten matkailijat hurmata.

Brändimielikuvaa laimentaa myös kaupungin näivettyvä ydin: miten saada keskusta-alueen sydän sykkimään? Jos missä, juuri kaupungin keskustassa suunnitelmallinen brändäys tulee näkyä ja fasiliteetit toimia. Matkailija saapuu yleensä kohdepaikkakunnan keskustaan. Siellä majoitutaan, vietetään aikaa, shoppaillaan ja retkeillään lähikohteisiin.

KESKI-SUOMI ON maailman saunamaakunta ja Jyväskylä sen keskus. Saunakulttuuriin kytkeytyy luontevasti liikuntapääkaupungin aktiviteetit ja vastuullinen matkailu. Tehdään Jyväskylän keskustasta saunakulttuurin ja hyvinvoinnin näyteikkuna sekä toimintapaikka. Luontoretkelle, hiihtämään, pyöräilemään, kiipeilemään, vesille – kaikki on aivan lähellä.

Keskustasta järjestetään vaivattomat siirtymät aktiviteetteihin vastuullisesti lihasvoimaa käyttäen. Aktiivilomailija siirtyy huhkimisen jälkeen saunaan, syömään ja vaikka kehonhuoltoon tai kulttuuririentoihin, Aallon askelissa. Tyhjiä liiketiloja ja rakennuksia keskustassa riittää saunakulttuuriin ja hyvinvointimatkailuun. MATKAILIJANA tiedämme kokemuksesta, kun elämyspaketit on tuotteistettu valmiiksi ja ostaminen on tehty helpoksi, ostopäätös syntyy nopeasti.

Tarvitaan eri toimijoiden kesken yhteistyötä, tuotteistamista, markkinointia, myyntiä ja toimivat online-myyntikanavat. Meneillään on jo Keitele–Päijänne-alueen matkailun kehittämisprojekti. Keski-Suomen matkailustrategia 2021–2025 on valmistunut. On tahtotilaa ja visiota tehdä maakunnastamme vastuullinen ja kansainvälisesti menestyvä Järvi-Suomen luonto-, elämys- ja kulttuurimatkailualue. Otetaan näistä päänavauksista mallia myös muuhun matkailutoiminnan kehittämiseen Jyväskylässä.

Mervi Turunen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kuntavaaliehdokas (kd.).