EU:n sopimus on todennäköisesti laiton

Euroopan unionin maat saivat maratonneuvotteluissa aikaan sopimuksen elpymisrahastosta 21. heinäkuuta.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet, että Suomi ei olisi lähtenyt ollenkaan EU-maiden yhteiseen lainaan mukaan.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet, että Suomi ei olisi lähtenyt ollenkaan EU-maiden yhteiseen lainaan mukaan.

Elpymisrahasto sisältää ongelmakohtia lähtien EU-perussopimuksista ja Suomen perustuslakivaliokunnan kannoista.

RAHOITUSJÄRJESTELYSSÄ UNIONI ottaa lainaa jäsenmaiden sijaan ja siitä vastaavat viime kädessä jäsenvaltiot yhteisvastuullisesti. Kuitenkin EU:n perussopimusten keskeinen periaate on se, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan (Artikla 125).

Kristillisdemokraattien Sari Essayah on elpymisrahasto-suunnitelman alusta lähtien torjunut voimakkaasti suuntauksen, jossa EU:sta tulisi jotain aivan muuta kuin se on ollut Suomen liittyessä siihen 25 vuotta sitten.

Hallituksen puheissa elpymisrahaston perustamista oikeutetaan vetoamalla sen kertaluonteisuuteen, mutta kuten eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg toteaa, se ”ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen”.

HALLITUS KÄVELI monen mielestä perustuslakivaliokunnan mielipiteen yli ja kuunteli myönteisemmällä kannalla olevaa suurta valiokuntaa. Valiokuntien asiantuntijavalinnoissa hallitus selvästi politisoi ja valitsi mieleisensä asiantuntijat.

Suuri valiokunta ei kuullut oikeuskansleri Tuomas Pöystiä ja professori Leino-Sandbergia kuten perustuslakivaliokunta, vaan sen sijaan eurooppaoikeuden professori Jukka Snelliä, jota perustuslakivaliokunta puolestaan ei kuullut. Professori Leino-Sandberg toteaakin: ”En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta (Marinin hallitus), joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen.”

Perustuslakivaliokunnan kesäkuussa jättämässä lausunnossa todetaan, että ”valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä”.

Jäämme odottamaan, miten hallituksen päätös sopii yhteen Suomen perustuslain kanssa. Myös EU-tuomioistuimessa punnittaneen, onko toimittu EU:n omia sääntöjä vastaan.Toivottavasti eduskunta, joka asian myöhemmin vielä päättää, torjuu tämän todennäköisesti laittoman sopimuksen. Aika näyttää.

Harri Latvala
Jyväskylä

Kirjoittaja on Jyväskylän kristillisdemokraattien johtokunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas

Kouluruoka on koululaisen lakisääteinen oikeus

Kaupunginjohtaja Timo Koiviston lehtijutussa “Miksi ei oppilaille annoksia?” (KSML 28.4.) esittämä näkemys kouluruoan järjestämisestä on virheellinen.

Ruokakassi ei ole kaupungin ylimääräinen vastaantulo perheille vaan valmiuslain asetuksen 191/2020 ja perusopetuslain sekä opetusministeriön ja opetushallituksen linjauksien/ohjeistuksien mukainen oikeus kaikille peruskoululaisille (Koronaviruksen leviämisen estämiseksi tarkoitettujen rajoitusten hallinnollinen toimeenpano varhaiskasvatuksessa, opetuksessa ja koulutuksessa. Muistio. 21.4.2020.).

Uusi asetus ei ole kumonnut perusopetuslakia eikä jokaisen peruskoululaisen oikeutta kouluruokaan. Kouluruoka on pitänyt järjestää Suomen jokaisessa kunnassa kaikille peruskoululaisille, myös etäopetuksessa oleville.

Kouluruoan toteuttamistavat on jätetty asetuksessa kunnan päätettäväksi ja järjestämistä on voitu rajata vain, jos se on perusteltua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kunnan on pitänyt seurata epidemiatilannetta ja järjestää kouluruoka sen mukaisesti.

Jyväskylän kaupunki on lakien mukaisesti järjestänyt kouluruokaa kaikille peruskoulun etäoppilaille ilman rajoituksia. Palautetta on tullut ruokapaketin “välipalatyyppisestä” sisällöstä ja vähäisestä jakokertamäärästä.

Sisällön kehittämisen lisäksi pakettia olisi pitänyt jakaa useammin. Kouluruoan jakelu on organisoitu asianmukaisesti koronaviruksen leviämisen mahdollisuuden minimoimiseksi.

Yli puolet Suomen kunnista ei ollut järjestänyt kouluruokaa etäopiskeleville peruskoululaisille ennen 12.4. 2020. Syynä tähän on ollut muun muassa tulkinnanvaraisesti muotoiltu valmiuslain asetus, jota kunnat ovat tulkinneet ja soveltaneet miten tahtovat tai eivät ollenkaan.

Uusien linjausten ja ohjeistuksen mukaan kunnat eivät saa mm. rajata kouluruoan jakamista perheille erityisen tarvitsevuuden tai tulojen perusteella.

Ihmetystä asiassa aiheuttaa se, miksi opetusministeriöllä sekä opetushallituksella meni yli viisi viikkoa 1. asetuksen voimaan tulosta (18.3.2020) sen ehdottoman tarpeelliseen selvennykseen ja linjaamiseen sekä ohjeistuksen muuttamiseen ja tiedottamiseen (21.4.2020).

Palautetta heti asetuksen voimaan tulon jälkeen oli annettu paljon. Ministeriö antoi myös yksityishenkilöille selventävää ohjeistusta sähköpostitse ennen kuin uusi ohjeistus tuli julkiseksi.

Tänä aikana monet lapset ovat olleet hätää kärsimässä, sillä kouluruoka on voinut olla heidän ainoa lämmin ateriansa viikossa. Lisäksi muun muassa lomautukset ovat tuoneet perheisiin vaikeuksia. Perusoikeuden lisäksi kouluruoka on ennalta ehkäisevä palvelu, joka säästää kuntia moninkertaisilta korjaavilta kuluilta.

Toivon, että lait ja asetukset tehtäisiin jatkossa niin selkeiksi, ettei niistä näin laajaa epäselvyyttä syntyisi.

Toivon myös, että ministeriö jatkossa tekisi linjaukset sekä tiedottaisi niistä tarkoituksenmukaisesti ja ajallaan.

Minna Mustonen
varavaltuutettu (kd.)
Jyväskylä, Korpilahti

kirjoitus on julkaistu aiemmin
5.5.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin pyrittävä helpottamaan pienyrittäjien ahdinkoa

Kannanotto Jyväskylän kaupungin toimenpiteiksi pienyrittäjien ahdingon vähentämiseksi
Julkaisuvapaa 17.3.2020

Kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmät edellyttävät kaupungilta vahvoja toimenpiteitä yrittäjien ahdingon vähentämiseksi.

Pienyrittäjien tukeminen, uusien toimintatapojen mahdollistaminen ja niiden tukeminen on elintärkeää, jotta yrittäjät voivat välttää lomautuksia ja yt-neuvotteluja viimeiseen saakka ja selviävät kriisitilanteesta. Tällä hetkellä ne yrittäjät, jotka ovat riippuvaisia päivittäisestä asiakasvirrasta ovat pahimmassa pulassa. 

Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kohdennettava kaikki hankinnat pienyrittäjien tuotteisiin ja palveluihin sekä huojennettava yrittäjiä koskevia maksuja. 


Jyväskylän kaupungin etätyöhön määrätyille työntekijöille, kaupunki voisi myöntää lounasetua, jolla pystyy kattamaan kustannuksia tilatessa lounasta paikallisesta yrityksestä kotiin.  Arvoltaan vähäisen edun voi työnantaja myöntää työntekijälle verottomasti.

Kaupungin tiloissa olevilta yksityisiltä toimijoilta esimerkiksi tanssikouluilta ei pidä periä vuokraa seuraavalta kahdelta kuukaudelta. 

Kaupungin tulee myöntää edullista sosiaalista lainoitusta yksinyrittäjille kassakriisin välttämiseksi.

Kaupungin 100% omistama energiayhtiö Alvan hinnoittelua tulee väliaikaisesti alentaa yrittäjille ja maksujen eräpäiviä siirtää joustavasti.

Kaupungin tulee muissakin yrittäjiä koskevissa laskutuksessa siirtää eräpäiviä joustaviksi.

Kaupungin tulee aikaistaa mahdollisuuksien mukaan tälle vuodelle suunniteltuja kilpailutuksia esimerkiksi digitaalisten palveluiden osalta. 

Kaupungin viestinnän tulee huomioida yrittäjien ahdinko ja käyttää kaupungin viestintäkanavia tukemaan paikallisia yrityksiä. Esimerkiksi ohjeita, miten ruokapalvelut voidaan saada kotiovelle. 

Business Jyväskylän alaisia Start-Up- yritysten yrityspolkuja tulee voida jatkaa ennalta sovittua pitempään.

Lisäksi valtuustoryhmämme edellyttävät selkeitä ohjeita ja riittäviä mahdollisuuksia yrittäjien koronatestaukseen.

Jyväskylässä 17.3.2020

         

           

               

Antisemitistisiin tekoihin on puututtava jämäkästi

Holokaustin muistopäivää vainojen uhreille vietettiin 27.1. Tuona päivänä 75 vuotta sitten puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitysleirin vangit. Uhrien muistaminen ja holokaustin kollektiivinen muistissa pito on tärkeää.

CNN julkaisi toissa vuonna tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes eurooppalaisista tiesi vähän tai ei mitään natsien tekemästä joukkomurhasta. Valitettavasti antisemitismi yleistyy ikävällä tavalla niin Suomessa kuin muuallakin.

VAIKKA juutalaisseurakuntiin kuuluu vain 0,02 prosenttia Suomen väestöstä, vuonna 2018 kirjattiin 21 rikosilmoitusta juutalaisuuteen tai juutalaisiin kohdistuneista viharikosepäilyistä. Määrä oli tuplaantunut edellisestä vuodesta.

Israelin suurlähetystöön on kohdistunut kahden vuoden sisällä yli 20 ilkivaltaista tekoa juutalaisvastaisten tarrojen liimaamisesta rakennuksen ovien ikkunoiden rikkomiseen. Ketään ei suurlähetystön mukaan ole vielä joutunut teoistaan vastuuseen, vaikka lähes kaikista tilanteista on tallentunut turvakameroihin kuvaa.

Tämä on outoa. Poliisin tulee tehostaa tutkintaansa tällaisten antisemitististen tekojen suhteen ja suhtautua niihin vakavammin. Viimeisimmät tarrat liimattiin tammi-helmikuun vaihteessa.

Helsingin juutalaisen seurakunnan mukaan juutalaisvastainen toiminta on lisääntynyt 3–4 viime vuoden aikana. Juutalaisvihamielisiä tarroja on saatu poistaa vähän väliä synagogan läheltä, mutta niitä on ilmestynyt myös hautausmaille ja jopa ihmisten koteihin. Seurakunta on joutunut panostamaan turvallisuuteensa vuosittain jo useamman satatuhatta euroa.

Viime vuoden lopulla eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi kristillisdemokraattien esityksestä uhkatilanteiden mahdollisuuden lisääntyneen niin, että valtion on osallistuttava pysyväisluonteisesti seurakunnan turvallisuuskuluihin.

Taustalla ovat maailmalla tapahtuneet iskut ja halu varmistaa myös naapuruston turvallisuus. Holokaustin muistopäivänä tuhrittiin Turun synagogaa ja Tampereella poltettiin Israelin lippu.

EUROOPASSA JA Yhdysvalloissa juutalaisiin kohdistuvat viharikokset olivat viime vuonna myös selvässä kasvussa. Sadoista New Yorkin vuosittaisista viharikoksista yli puolet kohdistui juutalaisiin, vaikka heitä on vain 13 % kaupungin asukkaista, kertoi MTV3 tammikuussa. Kyse on ollut tönimisestä, huutelusta, potkimisesta, kahvin päälle heittämisestä, mutta myös veitsien ja aseiden käyttämisestä.

Tasavallan presidentti otti aiheellisesti antisemitismin esille valtiopäivien avajaispuheessaan. Hyvä niin. Meidän tulee osoittaa, ettei sellaista toimintaa hyväksytä millään lailla ja siitä on seuraamuksia.

Viranomaisten on syytä suhtautua vakavammin toistuviin antisemitistisiin tekoihin ja rikosepäilyiden selvittämiseen. Emme kaipaa mitään tällaisia kaikuja 1930–40-luvulta.

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Jyväskylä

kirjoitus on julkaistu aiemmin
8.2.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin osallistumistapoja syytä pohtia

Julkaistu Keskisuomalaisessa 31.8.2019

Jyväskylän kaupungin virkamiesjohdon päätöksellä kaupungintalon salkoihin vedettiin Pride-viikolla kaupungin hankkimia sateenkaarilippuja. Kaupunginjohtaja päätti lisäksi ryhtyä tapahtuman suojelijaksi. Vaikka päätös oli hänen omansa, edustaa hän ratkaisullaan asemansa vuoksi väistämättä Jyväskylän kaupunkia. Tapahtumia voi vapaassa maassa vapaasti järjestää, mutta se miten kaupunki niihin osallistuu, on pohtimisen paikka. Kaupungilla on ollut tapana tukea monenlaisia tapahtumia esim. tiloja subventoimalla tai tuomalla tervehdys tilaisuuteen. Sen sijaan lippuja ei salkoon ole juurikaan vedetty, saati hankittu. Onko muutamalla lipulla tai tapahtuman suojelulla sitten jotain merkitystä? Mielestämme on kahdestakin syystä.

Ensinnäkin paraatipaikalla liputtaminen antaa vaikutelman siitä, että kaupunki on joko tapahtuman järjestäjä tai ainakin edustaa tapahtuman ja/tai sen järjestäjän tavoitteita. Kun kyseessä on vahvasti poliittisiakin tavoitteita edustava tapahtuma ja järjestäjä, ei osallistuminen ole aivan ongelmatonta. Ajatuksena lienee ollut ilmaista suvaitsevaisuutta, mutta oliko tarkoitus myös kannattaa esim. sellaisia järjestävän tahon mielipiteitä jakavia tavoitteita, kuin että myös alaikäisille voitaisiin tehdä sukupuolen korjauksia tai että Suomessa tulisi ottaa käyttöön sijaissynnytys? Mistä kaupunkilainen ylipäätään tietää, minkä puolesta liputetaan tai mitä suojellaan varsinkaan kun asiaa ei ole käsitelty missään kaupungin toimielimessä?

Toiseksi ratkaisut tekee ongelmalliseksi yhdenvertaisuus. Vuoteen mahtuu monenlaisia marsseja, tapahtumia ja teemapäiviä kuten vaikkapa kaupungin itse järjestämä vanhustenviikko, lapsen oikeuksien viikko ja romanien kansallispäivä. Kaupungilla ei ole minkäänlaisia liputusperiaatteita, joten herää kysymys, voivatko jatkossa muutkin tahot esittää kaupungille lippujen hankkimista ja salkoon vetämistä tai olisiko kaupungin tehtävä niin aivan omasta aloitteestaan? Entäpä sellaiset ryhmät/tapahtumat, joilla ei satu olemaan mitään lippua? Selvää on, että yhden tapahtuman liputtaminen on kaikkea muuta kuin yhdenvertaista. Ratkaisu ei myöskään voi perustua ajatukseen, että jossain muuallakin on näin tehty, vaan sen tulee olla kestävästi perusteltu ja yhdenvertainen. Toivomme näiden näkökulmien huomioon ottamista jatkossa.

Kaupunginvaltuutetut
Marika Visakorpi (kd)
Tomi Kuosmanen (kd)
Kati-Erika Timperi (kok)
Heidi Rentola (kesk)
Johanna Karjula (kesk)
Tapani Mäki (ps)
Jyväskylä

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 7.4.2019

Eduskuntavaalit saavat ehdokkaat ja puolueet kilpaa vakuuttamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kaikille äänestäjille.

Hiljaa öisin, ennen unen saapumista mietin, kuinka moni heistä unohtaa maan äänettömät vaalien jälkeen.

Rahalle on aina ottajia, ja ne joilla rahaa on, lobbaavat omat asiansa kansanedustajien arvoissa korkealle.

Kuinka moni heistä silloin muistaa vielä omaishoitajavanhukset, lapsiperheköyhyyden, osattomuuden ja yksinäisyyden?

Pysyykö sydämillä pitkäaikaissairaiden asia, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, osatyökykyisten, lastensuojelun tarpeessa olevien lasten, maahanmuuttajien, syrjäytyneiden ja muiden äänettömien kansanryhmien arjen haasteet?

Kuka puolustaisi, äänettömiä, hiljaisia, maahan painettuja, unohdettuja, sivuun sysättyjä, vallan huipulla ollessaan?

Kuka uskaltaisi kieltäytyä köyhimpien ”kipeistä leikkauksista”? Kuinka moni olisi valmis antamaan omastaan toisten hyväksi?

Lopulta kyse on siis siitä, millaisilla arvoilla ja vastuulla Suomea johdetaan.

Kuinka varmistetaan ettei eriarvoisuus enää yhtään syvene?

Tarvitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka tuntevat kansalaisten arjen haasteita ja ongelmakohtia. Ihmisiä kansalaisten arjen keskeltä – ruohonjuuritasolta.

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa. Anna se viisaasti.

Krista Dachauer

Turvapaikanhakua on uudistettava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.4.2019

YK:n pakolaissopimukseen (1951) pohjaava turvapaikkajärjestelmä on tulossa tiensä päähän.

Ensimmäinen sopimus koski vain Eurooppaa. Tarkoitus oli estää maailmansodan traagisten tapahtumien toistuminen. Jokaiselle ihmiselle haluttiin taata mahdollisuus hakea turvapaikkaa toisesta maasta, jos omassa maassa uhkasi kidutus tai kuolema. Sopimus laajeni maailmanlaajuiseksi. Suomi allekirjoitti sen 1967. Eipä ehkä silloin aavistettu, kuinka merkittäväksi sopimus osoittautui.

Pakolaissopimus on pelastanut kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jatkossakin ihmisillä täytyy olla oikeus hakea turvaa toisesta maasta. Turvapaikkaoikeuden poisto olisi kuin poistaisi sairaalasta ensiavun.

Maailma on muuttunut paljon noin 70 vuodessa. Väkiluku on kolminkertaistunut ja liikkuminen helpottunut. Pakolaisia on enemmän kuin koskaan, noin 68 miljoonaa. Pakolaissopimus tulisi ottaa rohkeasti uudelleen käsittelyyn. Vuonna 2015 Suomeen tuli turvapaikanhakijoita yli sadasta eri maasta. Kannattaa pohtia, voisiko oikeutta hakea turvapaikkaa rajoittaa vain lähimpään turvalliseen maahan, jossa kansainvälinen yhteisö voi toimia vapaasti ja turvallisesti. Tällä ehkäistäisiin nykyinen villi kulku paikasta toiseen. YK:n alainen kiintiöpakolaisjärjestelmä voisi toimia entiseen tapaan. Iso haaste on kuitenkin monien maiden haluttomuus ratkoa yhdessä pakolaisuuden haasteita.

Kotimaassakin turvapaikanhakuun liittyviä käytäntöjä tulisi pohtia uudelleen. Tärkein reformi olisi aloittaa kotoutus heti vastaanottovaiheessa eikä vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Vastaanotto- ja kotouttamispalvelut pitäisi siirtää saman ministeriön alle. Näin syntyisi kotouttamisessa parempaa laatua pienemmin kustannuksin. Aika turvapaikanhausta työelämään lyhenisi, ja se olisi kaikkien etu.

Yhteinen vastuumme on yhä huolehtia hädänalaisista. Tehdään se järkevästi ja niin että avun saavat ne, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Tomi Kuosmanen

Biopolttoaineissa on potentiaalia

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen liikenteessä on tärkeä tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kevyt ja julkinen liikenne ovat merkittävässä roolissa ja sähköautojakin tulee lisääntyvässä määrin. Ne ovat kuitenkin vielä kalliita eikä niidenkään valmistus ja käyttö aivan ongelmatonta ole.

Biopolttoaineet ovat nopeasti ja edullisesti käyttöönotettava ratkaisu. Uusiutuvaa dieseliä tuottavat Suomessa jo useat yhtiöt kuten Neste ja UPM-Kymmene. Raaka-aineskaalaan kuuluvat mm. eläinrasvat, kasviöljytuotannon jätteet, mäntyöljy ja erilaiset jäte- ja tähdevirrat.

Neste arvioi, että hiilidioksidipäästöt putoavat koko auton elinkaaren aikana eläinrasvajätteestä valmistettua uusiutuvaa dieseliä tavallisen dieselin sijaan käytettäessä noin neljännekseen. Iso merkitys tämän käytön lisäämisessä on hintakehityksellä ja toisaalta jakeluvelvoitteen kasvattamisella.

Biokaasun valmistus on kiertotaloutta parhaimmillaan. Sitä voidaan tuottaa lietelannasta, puhdistamolietteistä, peltobiomassasta, biojätteestä ja monesta muusta jätteestä. Energian talteenottamisen jälkeen loppu voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteena.

Biokaasun palaessa syntyy hiilidioksidia, mutta nettomääräinen hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei lisäänny, sillä biohajoavaan raaka-aineeseen on sitoutunut saman verran hiilidioksidia, kuin mitä biokaasun palamisessa vapautuu. Samalla poltetaan metaania, joka on ilmakehään päästessään yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Palamisen lopputulemana syntyy siis hiilidioksidia ja vettä, ei siis myöskään hiukkaspäästöjä.

Keski-Suomen liiton Circwaste -kiertotaloushankkeen projektipäällikkö Outi Pakarinen arvioi, että biokaasun tuotantopotentiaali on Suomessa vähintään 10 terawattituntia. Se vastaa noin 20% tieliikenteen energiantarpeesta (Yle 31.10.2018). Tämänhetkinen tuotanto on noin 1 TWh:a.

Biokaasun tuotannossa on paljon käyttämätöntä potentiaalia myös maataloudessa. Keski-Suomessakin on ollut asiaan kiinnostusta ja näitä hankkeita tulisikin edistää myös valtion taholta. Ne auttaisivat sekä maatilojen kannattavuudessa että osaltaan 50 000 kaasuauton tavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä.

Noin kolmen vuoden kokemuksella suosittelen lämpimästi biokaasun käyttöä. Se on edullista, hinta on reilut 90 senttiä/litra bensaan tai dieseliin verrattaessa. Bensiinikäyttöisen auton muuntamiseen kaasulla toimivaksi saa 1 000 euron tuen valtiolta.

Marika Visakorpi

Olisiko vanhusasian- valtuutetun aika?

Julkaistu Keskisuomalaisessa 16.02.2019

Kristillisdemokraatit keräsivät viime kesänä ympäri Suomea aktiivisesti nimiä kansalaisaloitteeseen vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen. Olimme huolissamme vanhustenhoidon tilasta. Keski-Suomessakin KD:n väki kiersi paikkakuntien torit ja kesätapahtumat nimiä keräten. Aloite sai taakseen 42 000 allekirjoittajaa mutta jäi hiukan vajaaksi vaaditusta 50 000 nimestä, jotta aloite olisi mennyt eduskunnan käsittelyyn.

Viime syksynä puhemies Paula Risikko kommentoi tätä kansalaisaloitetta, ettei vanhusasiainvaltuutettua tarvita ja vakuutti vanhusasioiden valvonnan kyllä hoituvan oikeusasiamiehen toimesta. Vaan eipä ole hoitunut.

Nyt vihreiden Pekka Haavisto antoi tiedotteen, kuinka Suomeen tarvitaan vanhusasiainvaltuutettu. Lisäksi hän oli poiminut asioita kyseisestä kansalaisaloitteesta. RKP:n Anna-Maja Henriksson liittyi samaan kuoroon.

Olisiko nyt aika laittaa puoluepolitikointi syrjään ja perustaa vanhusasiainvaltuutetun toimi, onhan meillä jo lapsiasiain-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, tietosuoja- ja hiljattain perustettu ruokavaltuutettukin? Toivottavaa on, että tulevissa hallitusneuvotteluissa asiasta vallitsisi yhteisymmärrys, ja viran perustaminen saataisiin seuraavaan hallitusohjelmaan.

Vanhustenhoidon laadun parantamiseksi tarvitaan konkreettisia toimia. Jokaiselle ikäihmiselle olisi annettava ulkoilu-, ruokailu-, hygienia- ja yhteisötakuu.

Vanhuksilla olisi oltava mahdollisuus ulkoiluun pari kertaa viikossa. Ruokailutakuu antaisi mahdollisuuden syödä rauhassa ja saada tarvittaessa apua ruokailemiseen.

Jokaiselle olisi taattava mahdollisuus pesuun ja puhtauteen hygieniatuotteista säästämättä. Lisäksi yhteisötakuu tarkoittaisi sosiaalisten suhteiden tukemista.

Vanhusasiainvaltuutettu tarvitaan varmistamaan laadukkaan hoidon toteutuminen joka puolella maata. Yhteiskunnan yksi tärkeä sivistyksen mittari on, kuinka huolehdimme sen heikoimmista jäsenistä.

Tomi Kuosmanen

Seksuaalirikokset syynnissä

Julkaistu 21.1.2019 Keskisuomalaisessa.

Seksuaalirikokset ovat puhuttaneet ja pöyristyttäneet viime viikkoina. Oulun tapahtumat ovat kerrottujen tietojen perusteella poikkeuksellisia sekä epäiltyjen että tekojen määrän vuoksi.

Valitettavasti seksuaalirikoksia on kuitenkin ollut omassakin maakunnassamme jo pitkään paljon. Vuodesta 2012 lähtien seksuaalirikosepäilyjä on poliisin tilastojen mukaan ollut Keski-Suomessa kahta vuotta lukuunottamatta yli 200/vuosi. Lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöepäilyinä näistä kirjattiin viime vuonna 94. Luku oli muutaman matalamman vuoden jälkeen taas lähtenyt nousuun, mutta merkillepantavaa on, että vuosina 2011-2014 liikuttiin yli 100 tapauksen määrissä.

Useissa tapauksissa saman henkilön epäillään syyllistyneen useampaankin seksuaalirikokseen, jotka ovat voineet tapahtua samalla menettelyllä tai erillisissä tilanteissa. Seksuaalirikoksista epäiltyjä oli viime vuonna Keski-Suomessa 153, joista ulkomaan kansalaisia 41. Viimevuosina erityisesti netin rooli on korostunut teoissa: lapsia houkutellaan seksuaalissävytteisiin keskusteluihin, kuvien tai videoiden lähettämiseen ja tapaamisiin.

Vaikka kaikki epäillyt teot eivät johda syytteeseen tai tuomioon näytön riittämättömyyden vuoksi, ovat määrät suuria.  Suunta pitäisi saada pysyvään laskuun. Seksuaalirikos on syvästi henkilöön kohdistuva teko, jolla voi olla hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia.

Eduskunnassa on vireillä lakeja sekä rangaistusten koventamiseksi että karkotusprosessien helpottamiseksi. Päämäärä on kannatettava. Seksuaalirikoksia koskeva luku olisi tosin parempi uudistaa kerralla eikä tipoittain kuten nyt on tapahtunut. Myös raiskauksen määritteleminen suostumuksen puutteena on lähdössä valmisteluun.

Ulkomaalaistaustaisten tekijöiden osuus on kiistatta suurempi kuin heidän osuutensa väestöstä muutoin. Karkotus- ja kansalaisuuskysymysten lisäksi tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. turvapaikanhakijoiden perehdyttämiseen rikoslain keskeisiin säännöksiin ja niiden noudattamisen tärkeyteen sekä tehtävä selväksi naisten ja lasten tasavertainen asema.

Jotta rikosten määrää saataisiin vähenemään, on myös kantasuomalaisten rikoksentekijöiden joukossa tapahduttava asennemuutosta. Kuten #metoo kampanja osoitti, on jo asioiden näkyväksitekemisellä iso vaikutus asenneilmapiiriin. Myös lasten ja nuorten kanssa on tärkeää keskustella turvataidoista.

Suomi on edelleen maailman turvallisimpia maita. Tehdään siitä yhdessä vielä turvallisempi.


Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä
kaupunginvaltuutettu
kansanedustajaehdokas (kd)

Lapsille parempi Jyväskylä

Olen seurannut nyt jonkun aikaa keskustelua siitä, että lasten lukutaidottomuus olisi lisääntynyt. Sehän voi olla mahdollista, mutta olen miettinyt, voisiko se johtua ihan vaan siitä, että lapsille ei lueta riittävästi.

Tämä yhteiskunta on muuttunut koko ajan kiireisemmäksi ja nykyinen työelämä hektiseksi. Ja se on vaan valitettavaa, että kaikilla vanhemmilla ei vain ole enää aikaa lapsille.

Mielestäni kaikki lähtee kotoa ja perheestä. Kun perheasiat ovat kunnossa ja lapselle puhutaan paljon ja luetaan satuja, kyllä se puhe sieltä tulee. Mutta tottakai on myös lapsilla oppimisvaikeuksia ja ne voivat johtua hyvin monesta asiasta.

Mutta valitettavan usein Jyväskylässä nämä oppimisvaikeudet jäävät huomioitta. Jyväskylästä ollaan tekemässä lapsiystävällistä kaupunkia. Oppimisvaikeudet jäävät silti monesti huomioitta ja sitten ihmetellään, miksi lapsi ei menesty koulussa ja tähän pitäisi saada muutos ja pian.

Lapsissa on tulevaisuus. Heihin ja heidän koulumenestykseensä tulee nyt käyttää rahaa, koska he kiittävät vielä meitä.

JYVÄSKYLÄSSÄ MYÖS kehitysvammaisten lasten asiat ovat retuperällä, vaikka Jyväskylän johto sanoo, että asiat ovat hyvin. Mielestäni ne asiat eivät ole hyvin.

Olen kahden kehitysvammaisen lapsen isä ja tiedän sen, että meillä Jyväskylässä kehitysvammaiset lapset saavat palveluja, kun jaksaa taistella kovasti. Mutta valitettavan usein kuulen siitä, että kaikki vanhemmat eivät jaksa taistella kehitysvammaisten lasten puolesta. Me ollaan jaksettu taistella, vaikka se on ollut pitkä tie ja tätä kautta me olemme saaneet hyvät palvelut Jyväskylässä.

Mutta se on vaatinut pitkän tien. Mielestäni me voidaan rakentaa Jyväskylästä hyvä kaupunki myös kehitysvammaisille lapsille, kun päättäjät ja kehitysvammaisten lasten vanhemmat istuisivat yhteisen pöydän ääreen ja keskustelisivat yhdessä. Me voidaan rakentaa yhdessä vetovoimainen Jyväskylä, jotta täällä on hyvä kaikkien asua. Yhteispelillä me saadaan hyvä paikka asua Jyväskylästä.


Marko Luomala
paikallisosaston sihteeri
Jyväskylän Kristillisdemokraatit

Taaperobonus – valinnanvapautta kiintiöiden sijaan

Maanantaina julkaistu Väestöliiton perhebarometri (noin 2500 vastaajaa) oli mielenkiintoista luettavaa. Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että perheiden tulee saada päättää itse vapaasti ja joustavasti perhevapaiden käytöstä. Myös vapaiden rytmittämiseen ja työaikoihin toivottiin lisää joustoa. Niin ikään kotihoidontuki saa kyselyssä laajaa kannatusta.

Nämä toiveet poikkeavat melkoisesti monien puolueiden esittämistä näkemyksistä. Perhevapaiden kiintiöimistä kummallekin vanhemmalle on esitetty laajasti. Kristillisdemokraatit eivät kannata sitä, että yhteiskunta päättäisi perhevapaiden jakautumisesta vanhempien kesken. Edellisen hallituksen aikana olimme myös kuuden puolueen hallituksessa ainoa, joka puolusti kotihoidontukea muiden ollessa halukkaita ajamaan sitä alas.

KD on kehittänyt oman esityksensä perhevapaiden kehittämisen pohjaksi. Malli kulkee nimellä Taaperobonus. Sen ydin on, että raha seuraa lasta. Ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen perheelle maksettaisiin veroton 350 euron korvaus, jonka perhe voisi käyttää hoivapalvelujen ostoon tai kotihoitoon. Mikäli lapsi olisi kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, tukea ei maksettaisi. Taaperobonus toisi kaivattua valinnanvapautta ja joustavuutta perheiden monimuotoisiin tarpeisiin. Niin ikään työsuhteista johtuvat erilaiset tilanteet aiheuttavat joustojen tarvetta.

Lapsia ei tehdä käskemällä eikä saada aina toiveista huolimattakaan. Perhevapaiden joustavuutta lisäämällä voimme kuitenkin osoittaa lapsi- ja perhemyönteisyyttä.

Julkaistu KSML 1.12.2018


Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)
eduskuntavaaliehdokas
Jyväskylä