Läsnäoleva aikuinen on lapsen hyvinvoinnin mahdollistaja

Koulukiusaamista ja väkivaltaa, huolta kouluikäisten mielenterveydestä ja koronavirusepidemian aiheuttamien poikkeusolojen vaikutuksista. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimisen merkitys korostuu ajassamme. Kuinka varmistetaan mahdollisimman tasapainoinen kasvu ja kehitys jokaiselle?
Lapsi tarvitsee turvallisen ja kannustavan kasvuympäristön, jossa on mahdollisuus yrittää, erehtyä, onnistua ja löytää omat vahvuutensa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi koti tai koulu, jossa on hyvä ”työrauha”.
Tällöin lapsella on tilaa olla lapsi, eikä hänen tarvitse pelätä epäonnistumista tai kantaa vastuuta asioista, jotka kuuluvat aikuisille. Turvallisessa kodissa, koulussa sekä harrastusympäristössä on selkeät säännöt ja johtajuus aikuisella.
Aidosti välittävä kasvattaja ohjaa lasta oppimaan monipuolisesti elämässä tarvittavia taitoja. Kun aikuinen tarjoaa lapselle sopivan kokoisia haasteita, lapsi voi kokea onnistuvansa ja oppii luottamaan kykyihinsä.
On tärkeää kannustaa lasta sinnikkyyteen, vaatiihan uuden oppiminen aina hieman pinnistelyä. Jos aikuisen aito läsnäolo puuttuu lapsen elämästä, luo se turvattomuutta, eivätkä itsetunto ja minäkuva pääse kehittymään oikeaan suuntaan. Turvallinen ja välittävä aikuinen kulkee rinnalla ja on saatavilla. Usein lapsi tarvitsee hieman ohjausta ja kannustusta, jotta voi onnistua.
Tämä aikuisesta usein mitättömältä tuntuva apu voi olla välttämätön edellytys askareissa eteenpäin pääsemiseksi. Koulussa ja päiväkodissa sopivat ryhmäkoot mahdollistavat näitä kohtaamisia lapsen ja aikuisen välillä, mikä on huomioitava myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Toisinaan aikuista tarvitaan selvittämään lasten välisiä erimielisyyksiä, jotta oikeudenmukaisuus voi toteutua, eikä turvallisuudentunne pääse järkkymään. Pelon ilmapiirissä on mahdotonta kasvaa parhaaksi versioksi omasta itsestä.
LAPSI TARVITSEE rehellistä palautetta, jotta minäkuva voi kehittyä oikeaan suuntaan. Kehut tuntuvat parhaalta silloin, kun ne on oikeasti ansaittu.
Jos lapsi on toiminut väärin ja rikkoo sääntöjä ohjauksesta huolimatta, puuttuu turvallinen ja hyvän itsetunnon omaava kasvattaja asiaan napakasti, sekä huolehtii tarvittavat selvittelyt ja seuraamukset.
Lapsi arvostaa johdonmukaista ja reilua aikuista, joka osaa pitää kiinni pelisäännöistä. Meidän aikuisten tulee myös muistaa, että jokainen lapsi on kehumisen arvoinen omana itsenään ilman alituista suorittamista.
Kun aikuinen pyrkii omalla toiminnallaan tukemaan lapsen itsetunnon kehittymistä, kasvaa ihmisiä, jotka uskovat itseensä ja omiin kykyihinsä. Tällaisten ihmisten ei tarvitse kiusata tai vähätellä, vaan he osaavat iloita myös toisten onnistumisista.
Itsetuntoa voi vahvistaa myös aikuisena, kun ympäröi itsensä ihmisillä, jotka toivovat sinulle hyvää. Lapsi ei voi valita omaa kasvuympäristöään, joten turvallisten aikuisten läsnäolo on hänen elämässään erittäin tärkeää. Oletko sinä yksi heistä?


Pasi Pitkänen

luokanopettaja ja valmentaja Kaavilta.


Petteri Muotka

jyväskyläläinen rehtori ja kaupunginvaltuutettu (kd.)

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Keskisuomalaisessa 28.10.2020

IKÄIHMISTEN PALVELUTARPEET HUOMION KOHTEENA

(Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran sanomalehti Keskisuomalaisessa 2.10.2020)

Yhteiskuntaamme rakentaneiden ikäihmisten määrä tulee kasvamaan Jyväskylässä merkittävästi tulevina vuosina. Kun yli 75-vuotiaita on tällä hetkellä noin 11.000, arvioidaan heidän määränsä kasvavan vuoteen 2025 mennessä noin 3.500 hengellä ja vuoteen 2040 mennessä lähes kaksinkertaistuvan. Seniorikansalaisten pitkä elämänkokemus sekä heidän panoksensa niin jälkikasvun hoitoapuna kuin vapaaehtoistyössä on ollut ja tulee olemaan korvaamaton. Toimintakyky säilyy useilla hyvänä yhä pidempään ja mahdollistaa monenlaisen osallistumisen. Toimintakyvyn ylläpito ja sen tukeminen onkin monella tapaa tärkeä asia.    

Samanaikaisesti on selvää, että myös palvelutarve tulee kasvamaan ja siitä on huolehdittava. Tehtävää sen äärellä riittää niin nykyiselle kuin tulevalle valtuustolle. Sosiaali- ja terveyslautakunta esitti talousarvioehdotuksessaan yksimielisesti 4,5 miljoonan euron lisäystä ikääntyneiden palveluasumiseen, jotta pelkästään kasvavaan palvelutarpeeseen voitaisiin vastata. Kaupungin erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa on syytä rehellisesti todeta, että mikäli valtuusto esityksen hyväksyy, saattaa se yhdessä muiden kriittisten kohteiden kanssa merkitä verojen korottamista. Tämän tarpeen ohittaminen olisi kuitenkin vastuutonta.  

Toisaalta emme voi ajatella, että asiat hoituisivat vain veroratkaisuilla eikä niihin tule turvautua kevyin perustein. Aivan oleellista on, että tulopohjan muun vahvistamisen lisäksi puretaan tarpeettomia raja-aitoja ja mietitään, onko olemassaoleva tapa toimia paras mahdollinen. Erityisesti ikääntyneiden asumisen suhteen on jo tehty ja meneillään tärkeää kehittämistyötä kotihoidon ja palveluasumisen välille. Jason yhteisöllisistä Ilona-senioritaloista on saatu erinomaisia kokemuksia ja ne ovat hyvä esimerkki kevyemmin tuetusta asumisesta. Myös sukupolvirajat ylittäviä ratkaisuja kannattaa tutkia. Voisivatko esim. opiskelijat olla auttamassa ikäihmisiä ja saada molemminpuolisen hyvän mielen lisäksi kenties jotain kompensaatiota vuokrassa? Hyvinvointikeskuksista onkin jo kaavailtu tulevan eri sukupolvien kohtaamispaikkoja.

Kotihoidon haasteena on koettu tiivis työtahti ja pikaiset piipahdukset. Etähoiva voi sopia joihinkin tilanteisiin avuksi, mutta tärkeintä olisi edelleen kehittää sitä, että matkat ja kirjaukset eivät veisi paljon aikaa itse asiakastyöstä.   

On ollut ilo havaita, että korona-aika on myös herättänyt halua auttaa ikääntyneitä naapureita. Toivon mukaan siitä voi tulla pysyvämpikin ilmiö. Esim. ulkoilu- tai kuljetusapua tai ihan juttuseuraa voi monikin tarjota tuntemilleen ikäihmisille. Huolenpito apua tarvitsevista ikääntyneistä asukkaista toimii parhaiten silloin, kun mukana ovat niin omaiset, kaupungin palvelut, kuin luotettavat lähimmäiset.  

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Jyväskylä

Liikenteeseen saatava ennakoivaa silmäpeliä

Tapahtui kesäkuun alussa. Tuttavani pyöräili Saarijärventietä Palokan kauppakeskuksilta keskustaan päin. Vastaan tuli ”hirmupyöräilijäjoukko”, joka ei antanut vastaantulijalle muuta vaihtoehtoa kuin koukata pientareelle. Jostain syystä pyörä veti linkkuun, josta seurasi pyöräilijälle kohtalokas ilmalento.

Joukkio jatkoi matkaansa tilannetta huomaamatta tai tapahtuneesta välittämättä. Onnettomuuden seurauksena tuttavani käsivarsi murskaantui pahoin, myös kylkeen ja jalkaan tuli ruhjevammoja.

Käden vammat olivat niin vaikeat, että tarvittavaa leikkausta pohdittiin ja suunniteltiin huolella useita spesialisteja konsultoiden. Onni onnettomuudessa, loukkaantunut käsi on ei-dominoiva ja kesän kipsiviikkojen jälkeen kädestä näyttäisi tulevan riittävän toimintakykyinen.

Samaisella kevyenliikenteenväylällä Mankolan alakoulua käyvä tyttäreni on saanut kuulla yläkoululaisilta ”väisty, pois tieltä” -huutelua. Hirvittää päästää matkaan varsinkin pyörällä ja kävelymatkallekin saattelen ohjeita kerraten, vaikka kyseessä on jo neljäsluokkalainen.

SAMAA HUOLESTUNUTTA viestiä olen kuullut muiltakin alakoulua käyvien vanhemmilta, niin yläkoululaisten pyöräilijöiden kuin mopoilla ja skoottereilla kurvailevien nuorten liikennekäyttäytymisestä.

Myös kaikenikäisillä jalankulkijoilla on toisinaan taipumusta kävellä rinnakkain, isoinakin joukkioina ja tällöin on pyöräilijän asemassa vaikea tehdä turvallisia ohituksia.

Pirikello on kätevä merkinantokapine kohtaamistilanteisiin ja alikulkukäytävissä soitettavaksi, sitä soisi rohkeammin käytettävän.

Kellonsoitto ei tarkoita vihoittelua, vaan antaa lisää joustavuutta ja ennakointimahdollisuutta liikenteeseen: talutushihnan kiskaisu, reunaan ryhmittyminen, turvallinen väistäminen. Pyöräilijän on syytä väistää jalankulkija riittävän kaukaa, ettei ihan hihakosketuksella ohi.

SIIRRETÄÄNPÄ näkökulma vielä ratin taakse. Erityisesti korkeilla nopeuksilla suhaavat maantiepyöräilijät tai muut vauhtipyöräilijät pudottelevat toisinaan varomattomasti suojatielle.

Kun tarkkaat ratin takana risteyksessä liikennettä kääntyäksesi, katsot moneen kertaan niin autot kuin kevyenliikenteenväylän tilanteen. Kun reitti näyttää vapaalta ja olet painamassa kaasua, eikö sieltä silti joku vauhtisankari kiidä pyörällään suojatielle ”koska hänellä on oikeus”.

Ennakoivaa silmäpeliä pyöräilijän ja autoilijan välillä vaaditaan: hidasta suojatielle ja varmista, että sinut nähdään.

Päävastuu lasten ja nuorten liikennekasvatuksesta on vanhemmilla: kerrataanpa jälkikasvun kanssa liikennekäyttäytymistä varsinkin näin koulunalun kynnyksellä. Liikennevalistusta voisi kouluissakin olla jo heti kesälomabaanoilta palattua.

Ehdotuksena kouluille liikenneturvallisuutta ja virustilannetta ajatellen koulupäivän porrastetut aloitukset ja päättämiset, näin ruuhkia ei pääse syntymään.

Meidän aikuistenkin on hyvä tarkistaa asenteitamme ja käyttäytymistämme, jotta osaltamme edistämme sujuvaa ja turvallista liikennekulttuuria. Välitä, muista – ennakoi, kuten Liikenneturva meitä muistuttaa.

Mervi TurunenPalokka, Jyväskylä
(Kirjoittaja on kunnallisvaaliehdokkaana Jyväskylässä)

kirjoitus on julkaistu aiemmin
12.8.2020 Keskisuomalaisessa

Nuorten transhoidot – lääketieteellinen skandaali?

(Kirjoittaja on filosofi ja kasvatustieteilijä, joka toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.
Hän on myös Jyväskylän kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokas)

Sukupuoliahdistuneita nuoria hoidetaan useissa länsimaissa niin sanotun hollantilaisen hoitomallin mukaisesti. Sen mukaan 10–12-vuotiaiden sukupuoliahdistuneiden nuorten murrosiän kehitys voidaan estää hormonisalpaajilla, sukupuoliominaisuuksia muuttavat hormonihoidot aloitetaan 16 vuoden iässä ja 18-vuotiaiden sukupuolielimiä voidaan kirurgisesti muokata muistuttamaan vastakkaisen sukupuolen elimiä.
Nämä hoidot tuhoavat lisääntymiskyvyn ja sisältävät merkittäviä terveysriskejä. Sitä paitsi psykiatritkaan eivät pysty varmuudella tunnistamaan niitä lapsia ja nuoria, joiden sukupuoliristiriita tulee pysymään aikuisuuteen asti.
Göteborgin yliopiston lapsi- ja nuorisopsykiatrian professori Christopher Gillberg pitää lasten ja nuorten lääketieteellistä sukupuolenkorjausta “ehkä yhtenä suurimpana skandaalina lääketieteen historiassa” ja vaatii ”välitöntä kieltoa hormonisalpaajien käytölle, koska niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa” (Van Maren 2019).
Diagnosoinnin epävarmuus
Vaikka sukupuoliristiriita tai sukupuoliahdistus on yleisesti tunnustettu lääketieteellinen tila, sen diagnosointi on epätarkkaa lääketiedettä. Useat alan asiantuntijat korostavat, ettei kukaan pysty kovin varmasti diagnosoimaan, kenellä sukupuoliahdistuneista lapsista tai nuorista ongelma säilyy ja kuinka moni katuu myöhemmin, jos hänet saatetaan transprosessin liukuhihnalle.
Sukupuolentutkimukseen erikoistuneet tutkijat Annelou de Vries ja Peggy Cohen-Kettenis (2016: 184) toteavat, että “yksittäisen lapsen kohdalla ei ole vielä mahdollista ennustaa, kenestä tulee ja kenestä ei tule transsukupuolista henkilöä aikuisuudessa”. Erityisesti lasten kohdalla tehdään helposti väärä diagnoosi. Jotkut niistä ihmisistä, jotka korjaavat sukupuoltaan, katuvat sitä katkerasti.
Vanhempien syyllistäminen
Kuitenkin vanhempia saatetaan syyttää lastensa terveyden vaarantamisesta, jos he vastustavat näiden radikaalien toimenpiteiden kohdistamista sukupuoliahdistuneisiin lapsiinsa.
Trans-poliklinikalla toimiva psykiatri Teemu Kärnä totesi HS:n haastattelussa, että ”nuorella on oikeus myös saada kotipaikkakunnalta tukea sukupuolen korjaamisen toteuttamiseen, jos vaikka lähiverkko sitä vastustaa tai vanhemmat ryppyilevät”.
Ovatko hormonihoitoja ja leikkauksia vastustavat vanhemmat siis vastuuttomia ”ryppyilijöitä”, joiden mielipiteellä ei ole merkitystä heidän lastensa hoidosta päätettäessä?
Onko hormonihoidoilla ja leikkauksilla tieteellistä perustaa?
1.8.2020 American Journal of Psychiatryjulkaisi korjauksen aikaisempaan artikkeliinsa, joka perustui maailman laajimpaan tietoaineistoon hormonaalisia ja kirurgisia sukupuolenkorjaushoitoja saaneista potilaista. Ruotsin väestö- ja potilasrekisteriin on kerätty tietoja 9,7 miljoonasta ruotsalaisesta, joista 2 679 sai sukupuoliristiriidan diagnoosin ja vähän yli 1000 kävi läpi sukupuolenkorjausleikkauksen.
Lokakuussa vuonna 2019 julkaistussa alkuperäisessä artikkelissa väitettiin, että sukupuolenkorjausleikkaukset vähentävät potilaiden tarvetta saada mielenterveyshoitoja. 1.8. 2020 julkaistun korjauksen mukaan alkuperäinen väite hoitojen hyödyistä oli virheellinen: todellisuudessa sukupuolenkorjausleikkauksista ei ollut hyötyä mielentilaan tai ahdistukseen liittyvien hoitojen osalta. Maailman laajimman tietoaineiston pohjalta tehdyt analyysit osoittavat, ettei hormonaalisesta ja kirurgisesta sukupuolenkorjauksesta ole mielenterveydellistä hyötyä.
Sukupuolenkorjausleikkauksen oletettuja mielenterveyshyötyjä puolustaneen artikkelin virheitä analysoi yksityiskohtaisesti Texasin yliopiston professori Mark Regnerus, joka totesi: “Artikkelin kirjoittajat turmelivat erinomaisen tietoaineiston ja analyysit vääristelevällä tulkinnalla. He lipsuivat tieteellisestä tarkkuudesta ja järkiperäisyydestä mukautuessaan aktivistiryhmien näkemyksiin, jotka haluavat normalisoida hedelmättömyyttä tuottavat ja pysyvästi vaurioittavat leikkaukset.” (Regnerus 2019b.)
Hollantilaisen hoitomallin terveyshaitat
Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heinon ja nuorisopsykiatrian ylilääkäri Laura Suomalaisen (2017) mukaan Hollannin hoitomallista ”on tehty yksi ainoa pitkäaikaisseurantatutkimus, jonka aineisto oli erittäin valikoitunutta”. Tämän tutkimuksen varaan maailmanlaaja Endocrine Society rakensi suosituksensa hoitomallin käytöstä.
Tutkimuksen (De Vries ym. 2014) kohteena oli 40 hollantilaista nuorta, joita hoidettiin hormonisalpaajilla, muuntohormoneilla ja sukupuolenkorjausleikkauksilla. Tutkimuksesta puuttui kontrolliryhmä, otos oli pieni ja valikoitunut: kaikki osallistujat olivat kokeneet sukupuoliristiriitaa lapsuudesta asti (mikä erottaa heidät nykyisin hoidettavista, joista valtaosa on alkanut kokea sukupuoliristiriitaa vasta esimurrosiässä tai murrosiässä).
Yksi nuorista kuoli sukupuolenkorjausleikkauksen komplikaatioihin. Muiden psykologista hyvinvointia, sosiaalista toimintaa ja koulu- tai ammatillista menestystä arvioitiin kolme kertaa. Heidän terveydentilaansa ei arvioitu lääketieteellisillä testeillä, vaikka hormonisalpaajien on havaittu haurastuttavan luustoa ja muuntohormonien lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Koska viimeinen arvio tehtiin noin vuosi leikkauksen jälkeen heidän ollessaan keskimäärin 21-vuotiaita, myöhemmin kehittyneet ongelmat jäivät piiloon. Pahimmat ongelmat kuten itsemurhat tulevat usein näkyviin vasta 10 vuotta leikkauksen jälkeen: sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneet potilaat kuolevat 19 kertaa todennäköisemmin itsemurhan kautta kuin muu väestö (Dhejne ym. 2011).
Hollantilainen hoitomalli vie hoidettavilta kyvyn saada omia lapsia ja heikentää heidän seksuaalista toimintakykyään ja kykyä kokea seksuaalista nautintoa. Hormonisalpaajien käytöllä saattaa olla kielteisiä sivuvaikutuksia esimerkiksi luiden kehitykseen (mikä altistaa myöhemmin osteoporoosille), pituuskasvuun ja älylliseen kehitykseen. Ne saattavat lisätä käyttäytymis- ja tunneongelmia, taipumusta vahingoittaa itseään ja pahentaa hoidettavan tyytymättömyyttä kehoonsa. (Grigorova ym. 2006; Craig ym. 2007; Biggs 2019, 2020).
Sukupuolihormonien tärkein vaikutuskohde ihmisessä on aivot: kun salvataan sukupuolihormonien vaikutus kasvuun ja sukupuoliominaisuuksiin, saatetaan salvata myös ajattelun kehitys. Ei tiedetä, kehittyykö älyllinen ja tunne-elämän toimintakyky normaalisti, kun sukupuolihormonien vaikutus estetään.
Myös vastakkaisen sukupuolen hormonien (pojilla estrogeeni, tytöillä testosteroni) käytöstä seuraa terveysongelmia. Suun kautta annosteltava estrogeeni pojille altistaa terveysriskeille: laskimotukos ja veritulppa, sydänsairaudet, painonnousu, kohonnut verenpaine, heikentynyt glukoositoleranssi, sappivaivat ja rintasyöpä. Testosteronia saavilla tytöillä voi olla kohonnut riski sydän- ja verisuonitauteihin, maksavaurioihin, uniapneaan, insuliiniresistenssiin sekä muutoksiin rintarauhasissa, kohdun limakalvossa ja munasarjoissa. (Olson-Kennedy & Forcier 2015, Moore ym. 2003, Eyler 2014, FDA, WPATH 35–37)
Vaarantavatko Kärnän parjaamat ”ryppyilevät vanhemmat” lastensa terveyttä vastustaessaan hormonihoitoja ja leikkauksia? Vai toimivatko he asianmukaisesti vastustaessaan kokeilun asteella olevien ja terveyttä vahingoittavien hoitomenetelmien soveltamista lapsiinsa? Vanhemmat eivät voi antaa informoitua suostumustaan hoitoihin, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Samasta syystä eivät informoitua suostumustaan voi antaa myöskään nuoret itse.
Vääristelevä vastakkainasettelu
Kärnän mukaan pyrkimykset tukea nuoren eheytymistä omaan biologiseen sukupuoleensa ovat vahingollisia ”eheytyshoitoja”, joilla ”pyritään käännyttämään transpotilaat väkisin pysymään syntymässä määritellyssä sukupuolessa”. Itse ”eheytyshoitojen” tai ”käännyttämisterapian” käsitettä ei tarkemmin määritellä. Entä jos psykiatri kertoo potilaalle hormonihoitojen terveysriskeistä. Onko tämä määriteltävä käännytysyritykseksi? Tai jos terapeutti pyrkii selvittämään, onko sosiaalinen tartunta saanut nuoren kanavoimaan ahdistuksensa sukupuoliahdistukseen. Onko tämä yritystä muuttaa potilaan päätöstä korjata sukupuoltaan?
Tosiasiassa näiden kahden vaihtoehdon, ”käännyttämisterapian” ja hormonihoitoihin ja leikkauksiin perustuvan hoitomallin väliin jää lukuisa joukko terapeuttisia lähestymistapoja, jotka ovat osoittautuneet menestyksellisiksi sukupuoliahdistuksen hoidossa. Miksi lukija jätetään näistä vaihtoehdoista tietämättömäksi?
”Käännyttämisterapian” käsite jätetään usein epämääräiseksi asiaa koskevassa keskustelussa ja tutkimuksissa (ks. esim. Turban ym. 2020; vrt. Regnerus 2019a). Näin tekee myös Kärnä, joka turvautuu tunteisiin vetoaviin ja liioitteleviin väitteisiin: ”En osannut edes ajatella, että osa ihmisistä pitää mahdollisena eheyttämistä. Tuntuu kuin joku olisi tullut pimeältä keskiajalta ja heittänyt naamalle kylmää vettä.”
Kärnän mukaan ”eheytyshoidon” tai ”käännyttämisterapian” vahingollisuus on tutkimuksen avulla vastaansanomattomasti osoitettu: ”Ne ovat suurella todennäköisyydellä ihmistä kohtaan haitallisia. Niiden tulee loppua. Kaikki johtavat terveysasiantuntijat ovat tämän saman asian tuoneet julki. Tästä ei voi olla erilaisia mielipiteitä, vaan tämä on tutkittu tosiasia.”
Tosiasiassa ”käännyttämisterapiaa” on tuskin ollenkaan tutkittu suhteessa nuorten sukupuoli-identiteettiin. James Cantor(2020) kritisoi Amerikan lastenlääkäriliiton (American Association of Pediatrics) asiaa koskevaa kannanottoa siitä, että sen pohjana “ei ole ollenkaan tutkimuksia, jotka käsittelisivät käännytysterapiaa suhteessa sukupuoli-identiteettiin. Käännyttämisterapiaa koskevat tutkimukset rajoittuvat käsittelemään seksuaalista suuntautumista, ja sitä paitsi aikuisten seksuaalista suuntautumista; sukupuoli-identiteettiä ja lapsia ei käsitellä ollenkaan.” (Cantor 2020).
Ei ole olemassa hyviä tutkimuksia, jotka asianmukaisesti ja nyansoidusti analysoivat erilaisia terapiavaihtoehtoja ja vertaavat niitä hollantilaiseen hoitomalliin. Jos ainoana vaihtoehtona pidetään hormonaalista ja kirurgista sukupuolenvaihdosta tukevaa hoitomallia ja muut terapiamallit torjutaan, useita tärkeitä näkökohtia jää tarkastelun ulkopuolelle: 1) Autistimin kirjon oireista ja psykiatrisista häiriöistä kärsivät ovat yliedustettuja sukupuoliahdistuneiden nuorten parissa (Warrier ym. 2020). 2) Äkillinen sukupuoliahdistuksen kokemus murrosikäisillä liittyy useimmiten lisääntyvään internetin ja sosiaalisten medioiden käyttöön; usein myös ystäväpiirissä on joku sukupuolenvaihdosta läpikäyvä henkilö (Littman 2018: 3) Kun joukkotiedotusvälineissä uutisoidaan transilmiöstä, seuraavina viikkoina ilmenee kasvava määrä lähetteitä sukupuoliklinikoille (Pang ym. 2020).
Kehityksellisesti informoitu psykoterapia
HS:n artikkeli jättää esimerkiksi huomiotta maailman johtaviin asiantuntijoihin kuuluvan Kenneth Zuckerin käyttämän kehityksellisesti informoidun psykoterapian, jota sovellettiin vuosikymmenien ajan Zuckerin johtamassa lasten ja nuorten sukupuoliklinikassa Kanadassa. Kehityksellisesti informoidun psykoterapian avulla potilaita autettiin tuntemaan olonsa tyytyväisiksi omassa kehossaan niin, että heidän sukupuoli-identiteettinsä olisi yhteneväinen heidän biologisen sukupuolensa kanssa.
Jos tulee selväksi, että potilaan on mahdollista oppia elämään tyytyväisenä omaan sukupuoleensa, Zucker auttaa potilasta saavuttamaan tämän tavoitteen. Zuckerin psykoterapia saavutti hyviä hoitotuloksia: 88 % sukupuoliahdistuneista potilaista samaistui omaan biologiseen sukupuoleensa saamansa psykoterapian ansiosta (Kay 2020). Koska kehityksellisesti informoidun psykoterapian on osoitettu lievittävän nuorten sukupuoliahdistusta ilman hollantilaisen mallin terveyshaittoja, sitä on pidettävä ensisijaisena hoitokeinona (Zucker ym. 2012). Zuckerin mielestä sosiaalinen sukupuolenvaihdos voi tarpeettomasti ohjata lapsia hormonaalisen ja kirurgisen sukupuolenvaihdoksen tielle. Useimpien lasten kohdalla sitä ei ole mielekästä pohtia ennen kuin muut vaihtoehdot on perusteellisesti tutkittu (Zucker 2020: 395).
Mitä tiede sanoo?
Kärnä pitää hormonihoitoihin ja leikkauksiin perustuvan hoitomenetelmän kritisointia tiedevastaisuutena ja syyttää siitä kansanedustaja Päivi Räsästä: ”Hän tietää kyllä, mitä nykyinen lääketiede sanoo sukupuolen moninaisuudesta, mutta jättää tieteellisen tiedon huomiotta.”
Todellisuudessa puheella sukupuolen moninaisuudesta ei ole tieteellistä perustaa; sen perustana on postmodernin filosofian pohjalta rakentunut käsitesekaannus. Biologiassa sukupuoli määritellään sen perusteella, miten organismi on rakentunut lisääntymisen kannalta. Ihmisillä lisääntyminen vaatii kahden eri sukusolun yhtymistä. Siksi ihmisen sukupuoli on kaksiarvoinen biologinen ominaisuus, johon ei olennaisesti vaikuta henkilön psykologinen kokemus tai identiteetti.
Pitäisikö Kärnälle itselleen kohdistaa hänen Räsäselle kohdistamansa sanat: ”Hän tietää kyllä, mitä nykyinen lääketiede sanoo sukupuolen moninaisuudesta, mutta jättää tieteellisen tiedon huomiotta.”
Nuoret politiikan pelinappuloina
Aktivistien painostus heikentää nuorten sukupuoliahdistusta käsittelevien tutkimusraporttien ja hoitosuositusten tieteellistä tasoa. Nuorista on tullut kokeilun asteella olevien hoitomenetelmien koekaniineja. Hoitoja sovelletaan huolimatta hollantilaisen hoitomallin terveyshaitoista ja sen kyvyttömyydestä ratkaista edes nuorten sukupuoliahdistusta. Princetonin yliopiston professori Robert P. George pitääkin epäeettisenä tarjota lääketieteellistä sukupuolenkorjausta sukupuoliahdistuneille nuorille: ”Hallituksen tulisi kieltää tämä lääketieteellisen teknologian väärinkäyttö ja suojella lapsia näiltä vahingoilta.” (Anderson & George 2019).
Marinin hallituksen suunnittelema translain muutos itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi tulee vaikeuttamaan hoitohenkilökunnan mahdollisuutta ohjata sukupuoliahdistuneita nuoria terveydellisesti järkeviin ratkaisuihin. Jos jokaisella on oikeus itse määritellä sukupuolensa, lääkärin voi olla vaikea kieltäytyä hoitamasta potilasta hänen itse määrittelemänsä sukupuolen ehdoilla. Koska kehon biologia ei kuitenkaan muutu henkilön itsemääritelmien mukaan, itsemääritelmien ehdoilla annetut hoidot voivat vahingoittaa kehon terveyttä. Äskettäin transmies lähes menehtyi munuaissairauteensa, koska lääkäri käsitteli häntä miehen keholle asetettujen kriteerien pohjalta (Gorvett 2020). Lainsäädäntöä ollaan muuttamassa tieteenvastaisen ideologian pohjalta, jonka soveltaminen yhteiskuntaelämään ja terveydenhoitoon tulee aiheuttamaan ihmisille paljon tarpeetonta kärsimystä.
Kirjallisuus:
Anderson, Ryan T. & George, Robert P. (2019) “Physical Interventions on the Bodies of Children to “Affirm” their “Gender Identity” Violate Sound Medical Ethics and Should be Prohibited”, Public Discourse, December 8, 2019,
Biggs, Michael (2019) “Britain’s Experiment with Puberty Blockers”, teoksessa Michele Moore & Heather Brunskell-Evans (toim.) Inventing Transgender Children and Young People. Cambridge Scholars Publishing.
Biggs, Michael (2020). Puberty Blockers and Suicidality in Adolescents Suffering from Gender Dysphoria. Archives of Sexual Behavior, 1-3.
Bränström, Richard & Pachankis, John E. (2019) “Reduction in Mental Health Treatment Utilization Among Transgender Individuals After Gender-Affirming Surgeries: A Total Population Study”, American Journal of Psychiatry 3.10. 2019, https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2019.19010080
Cantor, James M. (2020) “Transgender and gender diverse children and adolescents: fact-checking of AAP policy.” Journal of Sex & Marital Therapy 46.4 (2020): 307-313.
Correction to Bränström and Pachankis, American Journal of Psychiatry, 1 Aug. 2020 https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2020.1778correction
Craig, Michael, C & Fletcher, Paul & Daly, Eileen & Rymer, Janice J. & Cutter, William & Brammer, Mick & Giampietro, Vincent & Wickham, Harvey & Maki, Pauline & Murphy, Declan (2007): Gonadotropin hormone releasing hormone agonists alter prefrontal function during verbal encoding in young women. Psychoneuroendocrinology 32, s. 1116–1127. 10.1016/j.psyneuen.2007.09.009.
De Vries A. L. C. ja Cohen-Kettenis P. T. (2016): “Gender Dysphoria in Children and Adolescents.” Teoksessa Randi Ettner, Stan Monstrey, Eli Coleman (toim.): Principles of Transgender Medicine and Surgery, s. 180–207. Toinen painos.
De Vries, Annelou L.C. & McGuire, Jenifer K. & Steensma, Thomas D. & Wagenaar, Eva C.F. & Doreleijers, Theo A.H. & Cohen-Kettenis, Peggy T. (2014) “Young Adult Psychological Outcome After Puberty Suppression and Gender Reassignment”, Pediatrics, September 2014, peds.2013-2958; DOI: https://doi.org/10.1542/peds.2013-2958
Dhejne C, Lichtenstein P, Boman M, Johansson A, Långström N, Landén M. (2011) “Long-term follow-up of transsexual persons undergoing sex reassignment surgery: cohort study in Sweden.” PLoS One. 2011;6(2):e16885. Epub 2011 Feb 22.
Eyler, AE & Pang, SC & Clark, A (2014): “LGBT assisted reproduction – Current practice and future possibilities.” LGBT Health 2014; 1 (3), s. 151−156.
FDA Food and Drug Administration, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto. Ks. Drug Safety Communication issued for Testosterone products. https://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/ucm436259.htm?attorney_name=Brett%20Hollett?PageSpeed=noscript.
Gorvett, Zaria (2020) “Why our Medical Systems are Ignoring Transgender People”, BBC 17th of Aug. 2020 https://www.bbc.com/future/article/20200814-why-our-medical-systems-are-ignoring-transgender-people
Grigorova, Miglena & Sherwin, Barbara B. & Tulandi Togas (2006): “Effects of treatment with leuprolide acetate depot on working memory and executive functions in young premenopausal women.” Psychoneuroendocrinology 31, s. 935–947. 10.1016/j.psyneuen.2006.05.004.
Kaltiala-Heino Riittakerttu ja Suomalainen Laura (2017): “Kommenttipuheenvuoro nuorisopsykiatrian näkökulmasta.” Lapsen itsemääräämisoikeus sukupuoleen. Pyöreän pöydän keskustelu Säätytalolla 13. marraskuuta 2017. http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2018/02/Kommenttipuheenvuoro_Kaltiala-Heino_ja_Suomalainen.pdf
Kay, Barbara (2020) “’Provocative’ Gender Dysphoria Expert Gives Vital Speech at McGill.” The Post Millenial 28.1.2020. https://www.thepostmillennial.com/provocative-gender-dysphoria-expert-gives-vital-speech-at-mcgill/
Littman, L. (2018). Parent reports of adolescents and young adults perceived to show signs of a rapid onset of gender dysphoria. PloS one, 13(8), e0202330.
Moore E., Wisniewski A. ja Dobs A. (2003): “Endocrine treatment of transsexual people – A review of treatment regimens, outcomes, and adverse effects.” The Journal of Endocrinology & Metabolism, 2003; 88 (9), s. 3467−3473.
Nykänen, Anna-Stina (2020) “Miksi hoitoon hakeutuu yhä enemmän nuoria, jotka haluavat eroon naiseudesta?” Helsingin Sanomat 2.8. 2020.
Olson-Kennedy J. ja Forcier M. (2015): “Overview of the management of gender nonconformity in children and adolescents.” UpToDate 4. marraskuuta 2015. www.uptodate.com.
Pang, K. C., de Graaf, N. M., Chew, D., Hoq, M., Keith, D. R., Carmichael, P., & Steensma, T. D. (2020). Association of Media Coverage of Transgender and Gender Diverse Issues With Rates of Referral of Transgender Children and Adolescents to Specialist Gender Clinics in the UK and Australia. JAMA Network Open, 3(7), e2011161-e2011161.
Puolimatka, Tapio (2019) Sukupuoli muutoksessa. Päivä. https://tapio.blog/sukupuoli-muutoksessa/
Puolimatka, Tapio (2020) Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe. Perussanoma. https://tapio.blog/kirja-saanko-luvan-sanoa/
Regnerus, Mark (2019a) “Does “Conversion Therapy” Hurt People Who Identify as Transgender? The New JAMA Psychiatry Study Cannot Tell Us.” Public Discourse, September 18, 2019. https://www.thepublicdiscourse.com/2019/09/57145/
Regnerus, Mark (2019b) “New Data Show ‘Gender-Affirming’ Surgery Doesn’t Really Improve Mental Health. So Why Are the Study’s Authors Saying It Does?”, Public Discourse, November 13, 2019. https://www.thepublicdiscourse.com/2019/11/58371/
Turban, Jack L. & Beckwith, Noor & Reisner, Sari L. & Keuroghlian, Alex S. (2020) “Association Between Recalled Exposure to Gender Identity Conversion Efforts and Psychological Distress and Suicide Attempts Among Transgender Adults”, JAMA Psychiatry 2020:77(1): 68-76. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2019.2285
Van Maron, Jonathon (2019) World Renowned Child Psychiatrist Calls Transtreatment “Possibly One of the Greatest Scandals in Medical History”. https://thebridgehead.ca/2019/09/25/world-renowned-child-psychiatrist-calls-trans-treatments-possibly-one-of-the-greatest-scandals-in-medical-history/
Warrier, Varun & Greenberg, David M. & Weir, Elizabeth & Buckinham, Clara & Smith, Paula & Meng-Chuan, Lai & Allison, Carrie & Baron-Cohen, Samuel (2020) “Elevated rates of autism, other neurodevelopmental and psychiatric diagnoses, and autistic traits in transgender and gender-diverse individuals.” Nature Communications 11.1 (2020): 1-12.
WPATH World Professional Association of Transgender Health. Järjestö on julkaissut muun muassa “transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien ihmisten hoitosuosituksia” (Standards of Care for the Health of Transsexual, Transgender, and Gender Nonconforming). Suositukset ovat luettavissa suomeksi osoitteessa https://www.wpath.org/media/cms/Documents/SOC%20v7/SOC%20V7_Finnish.pdf.
Zucker Kenneth & Wood, Hayley & Singh, Devita & Bradley Susan J. (2012): “A Developmental, Biopsychosocial Model for the Treatment of Children with Gender Identity Disorder.” Journal of Homosexuality59 (maaliskuu 2012).
Zucker, Kenneth (2020) “Gender Dysphoria in Children and Adolescents.” In: Principles and Practice of Sex Therapy, Sixth Edition, edited by Kathryn S. K. Hall, and Yitzchak M. Binik, Guilford Publications, 2020. P. 395-422. ProQuest Ebook Central,

Prof. Tapio Puolimatka

Professori Tapio Puolimatka

kirjoitus julkaistu aiemmin
29.8.2020 KSML.fi blogit

EU:n sopimus on todennäköisesti laiton

Euroopan unionin maat saivat maratonneuvotteluissa aikaan sopimuksen elpymisrahastosta 21. heinäkuuta.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet, että Suomi ei olisi lähtenyt ollenkaan EU-maiden yhteiseen lainaan mukaan.

Kristillisdemokraatit olisivat halunneet, että Suomi ei olisi lähtenyt ollenkaan EU-maiden yhteiseen lainaan mukaan.

Elpymisrahasto sisältää ongelmakohtia lähtien EU-perussopimuksista ja Suomen perustuslakivaliokunnan kannoista.

RAHOITUSJÄRJESTELYSSÄ UNIONI ottaa lainaa jäsenmaiden sijaan ja siitä vastaavat viime kädessä jäsenvaltiot yhteisvastuullisesti. Kuitenkin EU:n perussopimusten keskeinen periaate on se, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan (Artikla 125).

Kristillisdemokraattien Sari Essayah on elpymisrahasto-suunnitelman alusta lähtien torjunut voimakkaasti suuntauksen, jossa EU:sta tulisi jotain aivan muuta kuin se on ollut Suomen liittyessä siihen 25 vuotta sitten.

Hallituksen puheissa elpymisrahaston perustamista oikeutetaan vetoamalla sen kertaluonteisuuteen, mutta kuten eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg toteaa, se ”ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen”.

HALLITUS KÄVELI monen mielestä perustuslakivaliokunnan mielipiteen yli ja kuunteli myönteisemmällä kannalla olevaa suurta valiokuntaa. Valiokuntien asiantuntijavalinnoissa hallitus selvästi politisoi ja valitsi mieleisensä asiantuntijat.

Suuri valiokunta ei kuullut oikeuskansleri Tuomas Pöystiä ja professori Leino-Sandbergia kuten perustuslakivaliokunta, vaan sen sijaan eurooppaoikeuden professori Jukka Snelliä, jota perustuslakivaliokunta puolestaan ei kuullut. Professori Leino-Sandberg toteaakin: ”En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta (Marinin hallitus), joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen.”

Perustuslakivaliokunnan kesäkuussa jättämässä lausunnossa todetaan, että ”valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä”.

Jäämme odottamaan, miten hallituksen päätös sopii yhteen Suomen perustuslain kanssa. Myös EU-tuomioistuimessa punnittaneen, onko toimittu EU:n omia sääntöjä vastaan.Toivottavasti eduskunta, joka asian myöhemmin vielä päättää, torjuu tämän todennäköisesti laittoman sopimuksen. Aika näyttää.

Harri Latvala
Jyväskylä

Kirjoittaja on Jyväskylän kristillisdemokraattien johtokunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas

Kouluruoka on koululaisen lakisääteinen oikeus

Kaupunginjohtaja Timo Koiviston lehtijutussa “Miksi ei oppilaille annoksia?” (KSML 28.4.) esittämä näkemys kouluruoan järjestämisestä on virheellinen.

Ruokakassi ei ole kaupungin ylimääräinen vastaantulo perheille vaan valmiuslain asetuksen 191/2020 ja perusopetuslain sekä opetusministeriön ja opetushallituksen linjauksien/ohjeistuksien mukainen oikeus kaikille peruskoululaisille (Koronaviruksen leviämisen estämiseksi tarkoitettujen rajoitusten hallinnollinen toimeenpano varhaiskasvatuksessa, opetuksessa ja koulutuksessa. Muistio. 21.4.2020.).

Uusi asetus ei ole kumonnut perusopetuslakia eikä jokaisen peruskoululaisen oikeutta kouluruokaan. Kouluruoka on pitänyt järjestää Suomen jokaisessa kunnassa kaikille peruskoululaisille, myös etäopetuksessa oleville.

Kouluruoan toteuttamistavat on jätetty asetuksessa kunnan päätettäväksi ja järjestämistä on voitu rajata vain, jos se on perusteltua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kunnan on pitänyt seurata epidemiatilannetta ja järjestää kouluruoka sen mukaisesti.

Jyväskylän kaupunki on lakien mukaisesti järjestänyt kouluruokaa kaikille peruskoulun etäoppilaille ilman rajoituksia. Palautetta on tullut ruokapaketin “välipalatyyppisestä” sisällöstä ja vähäisestä jakokertamäärästä.

Sisällön kehittämisen lisäksi pakettia olisi pitänyt jakaa useammin. Kouluruoan jakelu on organisoitu asianmukaisesti koronaviruksen leviämisen mahdollisuuden minimoimiseksi.

Yli puolet Suomen kunnista ei ollut järjestänyt kouluruokaa etäopiskeleville peruskoululaisille ennen 12.4. 2020. Syynä tähän on ollut muun muassa tulkinnanvaraisesti muotoiltu valmiuslain asetus, jota kunnat ovat tulkinneet ja soveltaneet miten tahtovat tai eivät ollenkaan.

Uusien linjausten ja ohjeistuksen mukaan kunnat eivät saa mm. rajata kouluruoan jakamista perheille erityisen tarvitsevuuden tai tulojen perusteella.

Ihmetystä asiassa aiheuttaa se, miksi opetusministeriöllä sekä opetushallituksella meni yli viisi viikkoa 1. asetuksen voimaan tulosta (18.3.2020) sen ehdottoman tarpeelliseen selvennykseen ja linjaamiseen sekä ohjeistuksen muuttamiseen ja tiedottamiseen (21.4.2020).

Palautetta heti asetuksen voimaan tulon jälkeen oli annettu paljon. Ministeriö antoi myös yksityishenkilöille selventävää ohjeistusta sähköpostitse ennen kuin uusi ohjeistus tuli julkiseksi.

Tänä aikana monet lapset ovat olleet hätää kärsimässä, sillä kouluruoka on voinut olla heidän ainoa lämmin ateriansa viikossa. Lisäksi muun muassa lomautukset ovat tuoneet perheisiin vaikeuksia. Perusoikeuden lisäksi kouluruoka on ennalta ehkäisevä palvelu, joka säästää kuntia moninkertaisilta korjaavilta kuluilta.

Toivon, että lait ja asetukset tehtäisiin jatkossa niin selkeiksi, ettei niistä näin laajaa epäselvyyttä syntyisi.

Toivon myös, että ministeriö jatkossa tekisi linjaukset sekä tiedottaisi niistä tarkoituksenmukaisesti ja ajallaan.

Minna Mustonen
varavaltuutettu (kd.)
Jyväskylä, Korpilahti

kirjoitus on julkaistu aiemmin
5.5.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin pyrittävä helpottamaan pienyrittäjien ahdinkoa

Kannanotto Jyväskylän kaupungin toimenpiteiksi pienyrittäjien ahdingon vähentämiseksi
Julkaisuvapaa 17.3.2020

Kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmät edellyttävät kaupungilta vahvoja toimenpiteitä yrittäjien ahdingon vähentämiseksi.

Pienyrittäjien tukeminen, uusien toimintatapojen mahdollistaminen ja niiden tukeminen on elintärkeää, jotta yrittäjät voivat välttää lomautuksia ja yt-neuvotteluja viimeiseen saakka ja selviävät kriisitilanteesta. Tällä hetkellä ne yrittäjät, jotka ovat riippuvaisia päivittäisestä asiakasvirrasta ovat pahimmassa pulassa. 

Kaupungin on mahdollisuuksien mukaan kohdennettava kaikki hankinnat pienyrittäjien tuotteisiin ja palveluihin sekä huojennettava yrittäjiä koskevia maksuja. 


Jyväskylän kaupungin etätyöhön määrätyille työntekijöille, kaupunki voisi myöntää lounasetua, jolla pystyy kattamaan kustannuksia tilatessa lounasta paikallisesta yrityksestä kotiin.  Arvoltaan vähäisen edun voi työnantaja myöntää työntekijälle verottomasti.

Kaupungin tiloissa olevilta yksityisiltä toimijoilta esimerkiksi tanssikouluilta ei pidä periä vuokraa seuraavalta kahdelta kuukaudelta. 

Kaupungin tulee myöntää edullista sosiaalista lainoitusta yksinyrittäjille kassakriisin välttämiseksi.

Kaupungin 100% omistama energiayhtiö Alvan hinnoittelua tulee väliaikaisesti alentaa yrittäjille ja maksujen eräpäiviä siirtää joustavasti.

Kaupungin tulee muissakin yrittäjiä koskevissa laskutuksessa siirtää eräpäiviä joustaviksi.

Kaupungin tulee aikaistaa mahdollisuuksien mukaan tälle vuodelle suunniteltuja kilpailutuksia esimerkiksi digitaalisten palveluiden osalta. 

Kaupungin viestinnän tulee huomioida yrittäjien ahdinko ja käyttää kaupungin viestintäkanavia tukemaan paikallisia yrityksiä. Esimerkiksi ohjeita, miten ruokapalvelut voidaan saada kotiovelle. 

Business Jyväskylän alaisia Start-Up- yritysten yrityspolkuja tulee voida jatkaa ennalta sovittua pitempään.

Lisäksi valtuustoryhmämme edellyttävät selkeitä ohjeita ja riittäviä mahdollisuuksia yrittäjien koronatestaukseen.

Jyväskylässä 17.3.2020

         

           

               

Antisemitistisiin tekoihin on puututtava jämäkästi

Holokaustin muistopäivää vainojen uhreille vietettiin 27.1. Tuona päivänä 75 vuotta sitten puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitysleirin vangit. Uhrien muistaminen ja holokaustin kollektiivinen muistissa pito on tärkeää.

CNN julkaisi toissa vuonna tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes eurooppalaisista tiesi vähän tai ei mitään natsien tekemästä joukkomurhasta. Valitettavasti antisemitismi yleistyy ikävällä tavalla niin Suomessa kuin muuallakin.

VAIKKA juutalaisseurakuntiin kuuluu vain 0,02 prosenttia Suomen väestöstä, vuonna 2018 kirjattiin 21 rikosilmoitusta juutalaisuuteen tai juutalaisiin kohdistuneista viharikosepäilyistä. Määrä oli tuplaantunut edellisestä vuodesta.

Israelin suurlähetystöön on kohdistunut kahden vuoden sisällä yli 20 ilkivaltaista tekoa juutalaisvastaisten tarrojen liimaamisesta rakennuksen ovien ikkunoiden rikkomiseen. Ketään ei suurlähetystön mukaan ole vielä joutunut teoistaan vastuuseen, vaikka lähes kaikista tilanteista on tallentunut turvakameroihin kuvaa.

Tämä on outoa. Poliisin tulee tehostaa tutkintaansa tällaisten antisemitististen tekojen suhteen ja suhtautua niihin vakavammin. Viimeisimmät tarrat liimattiin tammi-helmikuun vaihteessa.

Helsingin juutalaisen seurakunnan mukaan juutalaisvastainen toiminta on lisääntynyt 3–4 viime vuoden aikana. Juutalaisvihamielisiä tarroja on saatu poistaa vähän väliä synagogan läheltä, mutta niitä on ilmestynyt myös hautausmaille ja jopa ihmisten koteihin. Seurakunta on joutunut panostamaan turvallisuuteensa vuosittain jo useamman satatuhatta euroa.

Viime vuoden lopulla eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi kristillisdemokraattien esityksestä uhkatilanteiden mahdollisuuden lisääntyneen niin, että valtion on osallistuttava pysyväisluonteisesti seurakunnan turvallisuuskuluihin.

Taustalla ovat maailmalla tapahtuneet iskut ja halu varmistaa myös naapuruston turvallisuus. Holokaustin muistopäivänä tuhrittiin Turun synagogaa ja Tampereella poltettiin Israelin lippu.

EUROOPASSA JA Yhdysvalloissa juutalaisiin kohdistuvat viharikokset olivat viime vuonna myös selvässä kasvussa. Sadoista New Yorkin vuosittaisista viharikoksista yli puolet kohdistui juutalaisiin, vaikka heitä on vain 13 % kaupungin asukkaista, kertoi MTV3 tammikuussa. Kyse on ollut tönimisestä, huutelusta, potkimisesta, kahvin päälle heittämisestä, mutta myös veitsien ja aseiden käyttämisestä.

Tasavallan presidentti otti aiheellisesti antisemitismin esille valtiopäivien avajaispuheessaan. Hyvä niin. Meidän tulee osoittaa, ettei sellaista toimintaa hyväksytä millään lailla ja siitä on seuraamuksia.

Viranomaisten on syytä suhtautua vakavammin toistuviin antisemitistisiin tekoihin ja rikosepäilyiden selvittämiseen. Emme kaipaa mitään tällaisia kaikuja 1930–40-luvulta.

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Jyväskylä

kirjoitus on julkaistu aiemmin
8.2.2020 Keskisuomalaisessa

Kaupungin osallistumistapoja syytä pohtia

Julkaistu Keskisuomalaisessa 31.8.2019

Jyväskylän kaupungin virkamiesjohdon päätöksellä kaupungintalon salkoihin vedettiin Pride-viikolla kaupungin hankkimia sateenkaarilippuja. Kaupunginjohtaja päätti lisäksi ryhtyä tapahtuman suojelijaksi. Vaikka päätös oli hänen omansa, edustaa hän ratkaisullaan asemansa vuoksi väistämättä Jyväskylän kaupunkia. Tapahtumia voi vapaassa maassa vapaasti järjestää, mutta se miten kaupunki niihin osallistuu, on pohtimisen paikka. Kaupungilla on ollut tapana tukea monenlaisia tapahtumia esim. tiloja subventoimalla tai tuomalla tervehdys tilaisuuteen. Sen sijaan lippuja ei salkoon ole juurikaan vedetty, saati hankittu. Onko muutamalla lipulla tai tapahtuman suojelulla sitten jotain merkitystä? Mielestämme on kahdestakin syystä.

Ensinnäkin paraatipaikalla liputtaminen antaa vaikutelman siitä, että kaupunki on joko tapahtuman järjestäjä tai ainakin edustaa tapahtuman ja/tai sen järjestäjän tavoitteita. Kun kyseessä on vahvasti poliittisiakin tavoitteita edustava tapahtuma ja järjestäjä, ei osallistuminen ole aivan ongelmatonta. Ajatuksena lienee ollut ilmaista suvaitsevaisuutta, mutta oliko tarkoitus myös kannattaa esim. sellaisia järjestävän tahon mielipiteitä jakavia tavoitteita, kuin että myös alaikäisille voitaisiin tehdä sukupuolen korjauksia tai että Suomessa tulisi ottaa käyttöön sijaissynnytys? Mistä kaupunkilainen ylipäätään tietää, minkä puolesta liputetaan tai mitä suojellaan varsinkaan kun asiaa ei ole käsitelty missään kaupungin toimielimessä?

Toiseksi ratkaisut tekee ongelmalliseksi yhdenvertaisuus. Vuoteen mahtuu monenlaisia marsseja, tapahtumia ja teemapäiviä kuten vaikkapa kaupungin itse järjestämä vanhustenviikko, lapsen oikeuksien viikko ja romanien kansallispäivä. Kaupungilla ei ole minkäänlaisia liputusperiaatteita, joten herää kysymys, voivatko jatkossa muutkin tahot esittää kaupungille lippujen hankkimista ja salkoon vetämistä tai olisiko kaupungin tehtävä niin aivan omasta aloitteestaan? Entäpä sellaiset ryhmät/tapahtumat, joilla ei satu olemaan mitään lippua? Selvää on, että yhden tapahtuman liputtaminen on kaikkea muuta kuin yhdenvertaista. Ratkaisu ei myöskään voi perustua ajatukseen, että jossain muuallakin on näin tehty, vaan sen tulee olla kestävästi perusteltu ja yhdenvertainen. Toivomme näiden näkökulmien huomioon ottamista jatkossa.

Kaupunginvaltuutetut
Marika Visakorpi (kd)
Tomi Kuosmanen (kd)
Kati-Erika Timperi (kok)
Heidi Rentola (kesk)
Johanna Karjula (kesk)
Tapani Mäki (ps)
Jyväskylä

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 7.4.2019

Eduskuntavaalit saavat ehdokkaat ja puolueet kilpaa vakuuttamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kaikille äänestäjille.

Hiljaa öisin, ennen unen saapumista mietin, kuinka moni heistä unohtaa maan äänettömät vaalien jälkeen.

Rahalle on aina ottajia, ja ne joilla rahaa on, lobbaavat omat asiansa kansanedustajien arvoissa korkealle.

Kuinka moni heistä silloin muistaa vielä omaishoitajavanhukset, lapsiperheköyhyyden, osattomuuden ja yksinäisyyden?

Pysyykö sydämillä pitkäaikaissairaiden asia, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, osatyökykyisten, lastensuojelun tarpeessa olevien lasten, maahanmuuttajien, syrjäytyneiden ja muiden äänettömien kansanryhmien arjen haasteet?

Kuka puolustaisi, äänettömiä, hiljaisia, maahan painettuja, unohdettuja, sivuun sysättyjä, vallan huipulla ollessaan?

Kuka uskaltaisi kieltäytyä köyhimpien ”kipeistä leikkauksista”? Kuinka moni olisi valmis antamaan omastaan toisten hyväksi?

Lopulta kyse on siis siitä, millaisilla arvoilla ja vastuulla Suomea johdetaan.

Kuinka varmistetaan ettei eriarvoisuus enää yhtään syvene?

Tarvitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka tuntevat kansalaisten arjen haasteita ja ongelmakohtia. Ihmisiä kansalaisten arjen keskeltä – ruohonjuuritasolta.

Nyt äänettömän ääni vaikuttaa. Anna se viisaasti.

Krista Dachauer

Turvapaikanhakua on uudistettava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.4.2019

YK:n pakolaissopimukseen (1951) pohjaava turvapaikkajärjestelmä on tulossa tiensä päähän.

Ensimmäinen sopimus koski vain Eurooppaa. Tarkoitus oli estää maailmansodan traagisten tapahtumien toistuminen. Jokaiselle ihmiselle haluttiin taata mahdollisuus hakea turvapaikkaa toisesta maasta, jos omassa maassa uhkasi kidutus tai kuolema. Sopimus laajeni maailmanlaajuiseksi. Suomi allekirjoitti sen 1967. Eipä ehkä silloin aavistettu, kuinka merkittäväksi sopimus osoittautui.

Pakolaissopimus on pelastanut kymmeniä miljoonia ihmisiä. Jatkossakin ihmisillä täytyy olla oikeus hakea turvaa toisesta maasta. Turvapaikkaoikeuden poisto olisi kuin poistaisi sairaalasta ensiavun.

Maailma on muuttunut paljon noin 70 vuodessa. Väkiluku on kolminkertaistunut ja liikkuminen helpottunut. Pakolaisia on enemmän kuin koskaan, noin 68 miljoonaa. Pakolaissopimus tulisi ottaa rohkeasti uudelleen käsittelyyn. Vuonna 2015 Suomeen tuli turvapaikanhakijoita yli sadasta eri maasta. Kannattaa pohtia, voisiko oikeutta hakea turvapaikkaa rajoittaa vain lähimpään turvalliseen maahan, jossa kansainvälinen yhteisö voi toimia vapaasti ja turvallisesti. Tällä ehkäistäisiin nykyinen villi kulku paikasta toiseen. YK:n alainen kiintiöpakolaisjärjestelmä voisi toimia entiseen tapaan. Iso haaste on kuitenkin monien maiden haluttomuus ratkoa yhdessä pakolaisuuden haasteita.

Kotimaassakin turvapaikanhakuun liittyviä käytäntöjä tulisi pohtia uudelleen. Tärkein reformi olisi aloittaa kotoutus heti vastaanottovaiheessa eikä vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Vastaanotto- ja kotouttamispalvelut pitäisi siirtää saman ministeriön alle. Näin syntyisi kotouttamisessa parempaa laatua pienemmin kustannuksin. Aika turvapaikanhausta työelämään lyhenisi, ja se olisi kaikkien etu.

Yhteinen vastuumme on yhä huolehtia hädänalaisista. Tehdään se järkevästi ja niin että avun saavat ne, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Tomi Kuosmanen