Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut sekä läsnäolijat,
Oletko tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä?
Onnellisuuspolitiikka mittaa hyvinvoinnin ja terveyden tasoa. Suomi on jo kuudennen kerran maailman
onnellisin kansa. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari korostaa, ettei onnellisuus ole vain
yksilön oma asia vaan koskettaa koko yhteiskuntaa. Bruttokansanonnea alettiin mitata alunperin
Himalajan juurella sijaitsevassa Bhutanin kuningaskunnassa, jossa todettiin, etteivät taloudelliset
tunnusluvut riittäneet antamaan kattavaa kuvaa yhteisön jäsenten kokemasta onnellisuudesta. He
kehittivät bruttokansantuotteen oheen onnellisuustutkimuksen, jota tarkastellaan neljän kriteerin pohjalta.
Yksi näistä kriteereistä tunnetaan kestävänä ja tasa-arvoisena sosioekonomisena kehityksenä. YK:n
yleiskokouksessa 2011 hyväksyttiin myöhemmin päätöslauselma, joka rönsyili ympäri maailman
valtionhallinnon rakenteisiin ja Suomessa terveydenhuoltolain tarkennetuksi 12:ksi pykäläksi.
Jyväskyläläistä onnellisuuspolitiikkaa on laatia joka vuosi hyvinvointikertomus. Tänä vuonna se
tarkastettiin uudessa hyvinvointitoimikunnassa 11.5.2023. Teen muutaman noston sen pohjalta ja
erityisesti nuorten terveydentilan muutoksen näkökulmasta.
Elämme koronavuosienkin jälkeen todellisuudessa, jossa nuorten kokemus omasta terveydentilastaan on
heikentynyt. Erityisen huomioitavaa on, että sekä ammattikoululaisten sekä lukioikäisten nuorten
ahdistuneisuus on lisääntynyt. On hälyyttävää, että lukioikäisistä tytöistä reilu kolmannes tarvitsee
psykologin tukea opintojen aiheuttamaan stressiin. Suorituskeskeiset arvot viestivät yhteisön jäsenille,
millä perusteella he ovat hyväksyttyjä ja arvostettuja. Sosiaalisen median painekattilassa varsin arkista
elämää liioitellaan käsitellyillä kuvilla ja tiettyä ulkonäköä tavoittelevilla kuvakulmilla.
Harjaantumatonkin silmä erottaa aidon tilanteen kyhätyistä kulisseista. Totuus on, että nuoret naiset
kärsivät ahdistuneisuudesta enemmän kuin pojat. Jopa menestyneiden tyttöjen joukossa vertaamisen paine
synnyttää kierteen, jota kouluruuan välttämisellä ei onnistuta katkaisemaan. Tarvitaan turvakaupunki,
jonne paeta oravanpyörän monotonista liikettä. Valheellisista toistoista syntyy itsestäänselvyyksiä, jotka
sisäistyvät asenteiksi ilman että niitä kyetään sanallistamaan. Huolta on herättänyt myös seksuaalisen
häirinnän kasvu.
Oma lukunsa ovat työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella olevat NEET-nuoret, jotka ovat joutuneet
keskeyttämään ammatilliset opintonsa siksi, etteivät kyvyt ja motivaatio kohtaa opintojen vaatimuksia.
Peruskoulussa tulisi kiinnittää vielä terävämmin huomiota syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin, joilla on
erilaisia oppimishaasteita. Inkluusion hedelmät on analysoitava rehellisesti ja varmistettava pedagoginen
diagnostiikka, joka mahdollistaa oikea-aikaisen oppimisen tuen ja sen myötä tarkoituksenmukaiset jatko-
opinnot peruskoulun jälkeen. Onnellisuuspolitiikan tasa-arvo tarkoittaa niidenkin nuorten tunnistamista,
jotka tarvitsevat ja hyötyvät yksilöllisistä oppimisuunnitelmista. Emme voi olettaa heidän selviytyvän
siinä virrassa, joka vie ammatillisiin opintoihin tavanomaisia kanavia pitkin. Sellainenkin tosiasia on
tiedostettava, että työ- ja elinkeinoelämän kustannukset ovat siirtyneet kuntien maksettaviksi. Nuorten
erilaisiin ongelmiin matalalla kynnyksellä vastaaminen on elinehto miljoonakustannusten vähentämiseksi.
Näin päästään takaisin bhutanilaisen onnellisuuspolitiikan julkilausumattomaan ydintavoitteeseen:
sallitaan nuorille itsensä hyväksyminen ja oikeus tehdä työtä osana yhteiskuntaa. Emme tahdo osallistaa
heitä osaksi atomistista omakokemusta, joka kasvattaa syrjäytymisriskiä edelleen. Nuorillakin on oikeus
yhteyteen ja ja tulevaisuuteen.
Mia Puolimatka (KD)
kaupunginvaltuuston jäsen